Heppafestarit

Monen viikon taistelu netistä: toistakymmentä puhelua, muutama käynti kyseisessä liikkeessä ja ainaista Laurin työkaverin häiritsemistä ja työllistämistä. Entä lopputulos: luovutetaan ja otetaan nettitikku käyttöön, sitä nyt voin iltaisin käyttää kun Lauri tuo työkoneensa, tablettiin sitä ei saa liitettyä. Kyllä taas arvostan asioiden sujumista Suomessa, lupausten pitämistä, työmoraalia!

Ennen kuin hyökkään verolakanoiden kimppuun, pistän pari kuvaa männä viikolta. Ekana se kaikista tärkein ja suurin tapahtuma.

Tuliaiset Suomesta. Käsitättekö ollenkaan, minkä herkkujen äärellä elätte? Ekana loppui ruispalat.

Sunnuntaina suunnattiin läheiseen kylään Tararirakseen jonkinmoisille heppafestareille. Lounaaksi pitsaa, eli leipää tomaattikastikkeella, tällä kertaa ei ollut edes juustoa. Kärytettiin siellä myös jotain lerssiä, mutta niihin ei uskallettu koskea kun niissä pörräs sen verran elävää lihaa ympärillä. Tunnelma paikalla oli kuin savolaisten markkinoilla, leppoista meininkiä ja huulen heittoa. Kaikki tuntui tuntevan toisensa, mutta siltikään ei itselle jäänyt yhtään orpo olo.

Pikkuponit

Ratsailla näkyi paljon myös pikkutyttöjä ja -poikia, osa meni hyvinkin kokeneesti ilman satulaa  

Lounasta tulossa

Lehmipoijjaat tauolla

Jonkinlaista kisailua siellä oli käynnissä, jos ois itsekin laittanu rahaa peliin, ois voinu voittaa ihka oman ponin!

Vaatetus oli meillä turreilla ihan vääränlaista.

"Señor, puedes cuidar a Eric?" "Eric, quien?" "Eric, mi hermanito." :D Lauri pääsi lapsenvahdiksi.

"Herra, voisitko vahtia Ericiä?" "Kuka Eric?" "Eric, minun pikkuveljeni". Yläkerrassa oleva punapaitainen poika oli ilmeisesti saanut pikkuveljen vahtimisnakin ja pyysi Lauria vahtimaan tätä että pääsee ite rauhassa pomppulinnaan. Mikäs siinä!

Heppojen ihastelun jälkeen päädyttiin ajelemaan Montevideoon, piipahdettiin Lecoq-eläintarhassa jossa pitäis mennä uudemman kerran ajan ja eväiden kanssa. Se oli enemmänkin valtavan kokoinen puisto, jossa viettäisi helposti päivänkin käppäillessä ja elukoita katsellessa. Alueella oli kymmeniä parilloja vapaasti käytettävissä, ja useimmat niistä olikin sunnuntai-iltapäivällä varattuna. Me tosin jatkettiin kaupunkiin asti länkkäriroskaruuan perässä.

Eläimiä sai varsin vapaasti ruokkia.

Eilen tulikin sitten eläinkokemuksia lisää ihan ilman pääsymaksua. Pariin otteeseen olen täällä pikkukäärmeen yli ajanut autolla, mutta koululta Turoa hakiessa oli yhden señoran lava-auton lavalla melkoinen järkäle. Puolitoistametrinen "tapettu" mutta kiemurteleva python, ison limsapullon paksuinen ja ruma kuin mikä. Oli löytynyt rouvan vanhempien talosta, TALOSTA! Eka kertaa elämässäni voin sanoa jääneeni kirjaimellisesti tuijottamaan suu auki. Loppupäivän kuvittelin elukan meidän kotiin, ja mietin mitä ise olisin vastaavassa tilanteessa tehnyt. Aivan kuin tämä ei ois riittänyt, tapasin meidän pihamaalla tappavan myrkyllisen hämähäkin. Kerran olen limsapullolla ja kivillä taistellut nyrkinkokoista tarantellaa vastaan vain luovuttaakseni, en nimittäin hoksannut että kun elukka on ison hiiren kokoinen, ei se ehkä kuole samaan malliin kuin pikkuötökkä. Sen jälkeen ollaan kylmänviileästi vaihettu vaan tien toiselle puolelle, jos on kyseinen kaveri tullut vastaan. Tämä pihalla ollut myrkkyhämis on melkoisen pieni tapaus, mutta ei ole onneksi agressiivinen, pistää vain jos joutuu pinteeseen. Ulkona kuljetaan ehdottomasti kengät jalassa ja mielellään ei pelkillä sandaaleilla... Silti koti-ikävä nosti hieman päätään.