Tyasiaa

Ajattelin kirjoittaa itsekin jotain pitkästä aikaa. Päivät ja viikot ovat menneet todella äkkiä ja yhtäkkiä huomasin, että töitä on takana jo 4 kuukautta ja edessä enää näillä näkymin 2 kuukautta. Näyttää hyvin vahvasti siltä että paluu ajoittuisi toukokuulle, mutta eipä nuolaista vielä. Itselleni se sopisi kyllä mainiosti. Töissä on mukavaa, aika kuluu äkkiä enkä ole ehtinyt kyllästyä vielä mihinkään. Kuitenkin tuntuu että toukokuussa olisi ihanteellista palata takaisin. 

Olkoon tämä kirjoitus sitten pelkästään työasioista. Olen näpsinyt silloin tällöin muutamia kuvia työpuhelimellani (mallia kapula), joten kuvanlaatu ei näissä päätä huimaa.

Kuva työhuoneesta joulukuulta.

Alkuun työpisteeni oli tuossa pöydän päädyssä, mutta paikallisen insinööri-työkaverini jäätyä äitiyslomalle ennen joulua perin häneltä sekä työpisteen (näyttöineen - jes!), että ison osan työtehtävistä. Siitä lähtien olen jakanut siis huoneen vasemmalla istuvan arkkitehdin kanssa. Nämä ovat siis kumpikin paikallisia ja vieläpä sisaruksia. Meillä on ollut parisataa paikallista tyyppiä töissä ja nämä kaksi ovat käytännössä melkeinpä ainoat jotka ovat olleet hyödyksi. Ne muut ovat "kiintiö/pakkopalkattuja" paikallisia laiskiaisia ja aivan onnettomia työntekijöitä. Niille maksetaan sitten turhasta jopa 3-kertaista palkkaa verrattuna alan normaaliin palkkatasoon.

Paikallinen liitto vaati palkkaamaan tietyn määrän paikallisia suhteessa eurooppalaisten lukumäärään. Työt olisivat varmaan edenneet paremmin jos työmaalla ei olisi ollut lainkaan paikallisia häiritsemässä, etenkin jos paikallinen rakennusalan liitto olisi pitänyt näppinsä erossa työmaasta. Latinot ovat laiskoja ja huonoja työntekijöitä? Kyllä, tämä klisee pitää paikkansa. Hyvänä yksityiskohtana rakennusliitto keskeyttää monesti koko maan kaikki (!) rakennustyöt loppupäiväksi tai seuraavaksi päiväksi, jos jossain päin maata kuolee liittoon kuuluva työntekijä - ihan sama kuoliko se sitten työmaalla tai kotonaan sydänkohtaukseen tms. Liiton toiminta on täysin mielivaltaista ja naurettavaa.

Alunperin sukset menivät ristiin ilmeisesti siksi, kun ulkomaalainen yhtiö osti (muistaakseni 2 miljardin sijoituksilla) itselleen lakien vastaisen poikkeusluvan muuttaa tehtaan alue verovapaaksi vyöhykkeeksi. Tämä tietysti on epäreilua ja paikallisen kilpailulainsäädännön vastaista mutta raha puhuu. Tietysti myös paikallinen liitto kihisee kiukusta siksi koska tänne on tuotu niin paljon eurooppalaisia työntekijöitä. Eivät ne välitä siitä, että paikallisilla ei kuitenkaan olisi tarvittavaa osaamista tehdä hommat itse.

Osa ruokalasta hiljaisena lauantaipäivänä. Normaalisti tämä on tupaten täynnä.

Tuolta peränurkasta kuljetaan ulos, kunhan ensin lapioidaan tiskit ja jätteet seinän aukosta.

Päivän epämääräinen ruoka-annos ja suojavarustus.

Syöttölä on surullisenkuuluisa paikka, jossa lounastaa päivittäin tällä hetkellä vajaa kolmisentuhatta henkilöä. Aloittaessani kävijöitä oli 4000-5000. Ruoka tulee ties mistä ja se ilmeisesti vain lämmitetään täällä. Ainut hyvä puoli ruoassa on se, että minun ei tarvitse maksaa siitä. Toisaalta myös se, ettei täällä tarvitse syödä kuin kerran päivässä. Muut eväät tuon itse. 

Erilaisia huhuja ja kauhutarinoita liikkuu monenlaisia liittyen ruokaan, sen valmistukseen, keittiössä parveileviin rottiin, torakoihin, sekä erilaisiin tauteihin mitä ruoasta on saatu. Itse en ole sairastunut, mutta ruoka on enimmäkseen todella pahaa. Ehkä 50% ruoista on ollut pahaa, 40% itkua pidätellen syötävää ja 10% hyvää. Keittoja on saatavilla lisäksi päivittäin, mutta ne näyttävät ja maistuvat virtsanäytteeltä (en ole tosin maistanut sellaista aiemmin). Ilmaisesta ruoasta ei voi valittaa - tosin se on yleisin päivittäinen valituksenaihe.

Työmaata.

Eukalyptuspuuta alkaa olla jo jokunen kuutio tehtaan tuntumassa.

Näkymää ruokalan ovelta.

Työläisten asuntolaleiri. En voinut vastustaa kiusausta tehdä pieni lisäys portin päälle.

Tammikuun lopulle asti iso osa eurooppalaisista duunareista asui tässä leirissä, joka on tehtaan vieressä. Tästä puhuttiin monesti vitsaillen keskitysleirinä. Olosuhteet olivat kohtalaisen ankeat, tekemistä ei ukoille juurikaan ollut ja aidatulle alueelle kuljettiin porttien kautta leimaamalla. Lähimmät kunnon kaupat ja aktiviteetit ovat kai yli puolen tunnin ajon päässä. Ilmeisesti suosituimpia ajanvietteitä iltaisin oli ryyppääminen, huumeet ja maksulliset naiset. Uruguayssa kannabis on laillinen aine ja muutkin herkut ovat helposti saatavilla. Hyvä puoli tässä paikassa on se, että täältä kävelee työmaan portille 5 minuutissa.

Tehtaan johdolta tuli tammikuussa yllättäen käsky, että leiri pitää tyhjentää asukkaista parin viikon sisällä. Alkoi hirmuinen härdelli että saatiin kaikille ukoille järjestettyä uudet majoitukset Colonian kupeesta nopealla aikataululla. Herroilla oli kauhea kiire saada alue tyhjäksi ja oli kriittistä saada tämä tila heti käyttöön puutavaran säilytykseen tms. Noh, tyhjentämisestä on kulunut jo kuukausi, eikä leirille ole tehty kerrassaan yhtään mitään! Vaikuttaa kiusanteolta koska projekti kestää enää jokusen kuukauden, mutta viime metreillä vielä pistettiin kaikkien duunareiden majoitusasiat uusiksi. Ukot kulkee tällä hetkellä Colonian läheltä bussikuljetuksella johon menee 1h suunta. Olosuhteet ovat toki paremmat mutta työpäivät pitenivät ukoilla käytännössä melkein 2 tunnilla.

Vasemmalla olevista porteista kuljetaan sisään "kellokortin" kanssa.

Eipähän tarvi enää seurata leirin leimauksia. Aiemmin nimittäin oli tyypillistä että silloin tällöin ukot menivät kesken työpäivän punkkaansa päiväunille ja palasivat myöhemmin vaivihkaa takaisin sorvin ääreen. Nykyinen duunareiden majapaikka on samantyyppinen "mökkikylä", mutta ilman aitoja ja lähellä Coloniaa ja aktiviteetteja. Suuri ilo on huhujen mukaan se, että enää ei tarvitse lähteä naisten perässä bordelleihin (kyllä, edellisen leirin lähelle perustettiin heti sellaisia, hyvä bisnes varmasti) vaan alueelle tuodaan Montevideosta asti bussilasteittain naisia jotka tekevät kotikäyntejä... Noh ilonsa kullakin. Tokihan myös kaupat, ravintolat ja baarit ovat nyt lähellä. Varsin monet duunarit tulevat rahattomana, tienaavat täällä todella hyvin ja kuluttavat sitten kaikki tienestit viinaan, huumeisiin ja naisiin. Lopulta he palaavat taas kotiin rahattomina. Eiköhän suurin osa ole kuitenkin ihan asiallisia ihmisiä??

Pari kuukautta siis näillä näkymin vielä mennään... Se vierähtää kyllä hetkessä jos sujuu samaan malliin kuin tähänkin asti! Koitetaan nauttia vielä jäljellä olevasta ajasta. Täällä pikku hiljaa aletaan taittua syksyyn päin, vaikka on täällä vieläkin päivälämmöt siinä 25 asteen molemmin puolin. Illat ja aamut tosin alkavat olla jo viileitä, kuten silloin kun tultiin tänne alkukesästä. Kaiketi maalis- ja huhtikuu pitäisi olla täällä vielä aika lailla Suomen kesäkelejä. Toivotaan niin!