Mukavaa arkea

Sämpylöitä on kiva leipoa välillä Suomen ruokien ikävään, kun sekaan voi heittää vaikka porkkanaa, kauraa ja ruisjauhoja. Se on myös lasten suosikki kun siihen saa yleensä osallistua äipän kans.

Taikinan toimivuus on syytä tarkistaa useaan otteeseen

Ukkeleita, autoja ja etanoita

Taas jäin kiinni!

Lopuksi saa tiskata. Ajatella, että tästäkin vielä tapellaan, kuka SAA tiskata.

Sit herkutellaan!

Leikkipuistosta löydettiin isoja Aloe vera pensaita, vai miksi niitä kutsuisi, kaktuksiksi? Äkkiä oli raajat täynnä itikanpistoja ja haavoja, mihin geeliä piti saada levittää.

Vähän piti viedä kotiinkin tulevaisuuden varalle

Siinähän sitä ihmeainetta

Turo bongasi parkkipaikalla uuden liikennemerkin. Miks tuossa on tuo pöntön kuva? Meni aika kauan kun mietittiin Laurin kans, että mitä ihmettä se poju tarkoittaa.... 

:D :D

Español rioplateanse

Säätiedotus lupasi lauantaiksi sadetta koko päiväksi, joten lähdettiin heti aamupalan jälkeen ajamaan Montevideoon. Vaikka Montevideo on kohtalaisen ankea pääkaupunki, on siellä kuitenkin ihan länkkäreidenkin mittapuun mukaan hyviä ostoskeskuksia. Vietettiin päivä kahdessa sellaisessa ja ajettiin illan tullen takaisin kotiin. 

Meidän perheen lentoliput on jo siirretty 7.5. päivälle, joten kotiinpaluu silloin on kohtalaisen varmaa. Äkkiseltään laskettuna työpäiviä on mulla jäljellä enää alle 20! Pitkäperjantaista alkaa nimittäin mulla 10 päivän mittainen loma. Tehdas alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla, koeajoja tehdään jo täyttä päätä ja meidänkin firmassa on enää joku 20% siitä työntekijämäärästä joka oli aloittaessani marraskuussa. Juurikin tällä hetkellä viikon sisällä on lähtenyt / lähtee pitkälti toistasataa duunaria kotiin, joten kaikenlaista kiirettä on pitänyt. 

Monesti on pitänyt kirjoittaa jokunen sana paikallisesta espanjan murteesta, eli rioplateansesta ("Hopeajoen" alueen murre). En tiedä kuinka moni lukijoista puhuu espanjaa, joten koitan havainnollistaa hauskoja (?) juttuja yksinkertaisilla esimerkeillä ja huijata sen minkä ehdin. Te jotka osaatte espanjaa, antakaa yleistyksien yms olla. ;)

Rio de la Platan alue, murre on kaiketi vahvin akselilla Rosario-Buenos Aires-Montevideo. 

Itse olin oppinut käytännössä Ecuadorissa kaiken mitä olin espanjasta oppinut. Ecuadorin aksentti on todella kaunis ja helposti ymmärrettävä, mutta eroavaisuuksia on esim. Espanjan espanjaan paljon. Ecuadorin ja Uruguayn kielten välillä on myös suuria eroja. Etukäteen en siis ehtinyt perehtyä näihin eroihin lainkaan, joten kaikki on tullut hauskoilla tai ihan vain noloilla tavoilla esiin kantapään kautta.

Ecuadorissa kävin 2 viikon intensiivikurssin yksityisopettajalla ja sieltä ajalta on peräisin kaikki se vähäinen kielioppi jota olen opiskellut. Verbien osalta opettajani käski jättämään täysin huomiotta kaikki "te" - muodot, koska Ecuadorissa niitä ei käytetä ikinä puhekielessä. Jos normaalisti verbiralleja opetellaan minä, sinä, hän, me, te ja he -muodoista, niin skippasin täysin "te" -muodot (tietysti myös kaikista aikamuodoista).  

Ilokseni huomasin, että täällä taas ei käytetä "sinä" - muotoja, vaan ne korvataan juurikin niillä "te" - muodoilla, joka on samalla kohtelias teitittely. Kuuntelemisen ja ymmärtämisen suhteen tämä ei ole oikeastaan ongelma, mutta koitapas alkaa itse kylmiltään puhumaan oikealla tavalla... Mahdotonta! Olen kiitollinen kauaskatseiselle ecuadorilaiselle opettajalleni... :( Olen lopulta selvinnyt ihan hyvin ja omaksunut ajan kanssa jopa noitakin muotoja puheeseeni... Kyllä täällä oikeasti voi käyttää noita "sinä" - muotoja ja tulee ymmärretyksi, mutta se on kumminkin aina vähän väärin.

Sanojen lausuminen poikkeaa oppimastani Ecuadorin tyylistä hyvinkin paljon. Ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina pidin paikallisten puhetyyliä todella ärsyttävänä ja mietin kaiholla Ecuadorin puhekielen kaunista nuottia. Ajattelin aluksi, että en varmasti ala itse puhumaan noin... Nyt on pakko myöntää, että ajan myötä olen pikkuhiljaa omaksunut paikallisten puhetyylin ympäristön paineen takia... Minusta tuntui että kuulostan tyhmältä jos en ota muista mallia. Otetaan tähän kammottavin esimerkki:

LL -kirjainyhdistelmät ja tietyt y-kirjaimet lausuttaisiin Ecuadorissa ja muualla missä olen aiemmin ollut (kaiketi Espanjassakin) jj:nä tavalla joka sopii suomalaisenkin suuhun:

Estrella --> "estrejja" (tähti)
Caballo --> "cabajjo" (heppa)
Llover --> "jjover" (sataa) 
Yo --> "jo" (minä)

Täällä taas kaikki nämä äännetään jostain kumman syystä suhu-ässänä! Englanninkielen measure -sanan ässä on aika liki. Välillä se on soinniton suhu ("sh") ja välillä soinnillinen ("z"), riippuu kai puhujasta ja ties mistä. Ylläolevan esimerkin sanat menisivät siis näin, ss = suhuässä:

Estressa
Cabasso
Ssover
Zo

Alkuun etenkin kaikki näiden variaatiot aiheutti ongelmia kuullunymmärtämisessä. Ensimmäisinä päivinä en ymmärtänyt edes alkeellista "minä" - sanaa! Muistan kun kysyin porukassa joltain tietyltä että "mitä teet työksesi?", ja sitten tämä vastasi kysymällä "Zo?", tarkoittaen "ai minäkö? Olin hetkessä täysin pihalla enkä tiennyt mitä sanoa. Mitä ihmettä? Zo? Zo??? Tämän opin parissa päivässä, oli pakko. 

Tietyt sanat, kuten esim caballo, on helppo ymmärtää kummalla tahansa lausumistavalla, koska sitä ei sekoita mihinkään toiseen sanaan. Mutta arvatkaa onko niitä sekoittavia tilanteita usein? Viimeisin esimerkki taitaa olla sana "rey", eli kuningas. Kuuntelin puhetta, jossa toistui useaan kertaan sana "los reyes", eli kuninkaat. Kyllähän sen kirjoitettuna ymmärtäisi, mutta kun kuulin "resses" eikä "reies", niin ymmärsin vasta kontekstista kun kohta puhuttiin myös "reinasta" (kuningatar).

Vielä enemmän hankaluuksia aiheuttavat y-kirjaimet, jotka karkeasti muuttuvat suhuiksi sanojen alussa ja keskellä, muttei sanojen lopussa. Y pitäisi minun järjen mukaan lausua ihan vain j:nä, esim näin:

Yogur  --> jogur (jugurtti)
Ya --> ja (jo)
Apoyo --> apoijo (apu)

Mutta ei! Näitäkin täytyy täällä Uruguayssa suhautella:

Ssogur
Za
Aposso

Sitten on esim. lasten alkuajan lempisana payaso (pelle). Lapset olivat oppineet sen lapsenvahdilta ja silloin kesti pitkään tajuta että mistä ihmeen passassosta ne höpöttää... 

Hauskinta tässä kaikessa on se että Anna ja lapset ovat oppineet kieltä täällä Uruguayssa. He ovat siis alusta lähtien omaksuneet paikallisten aksentin, eikä heillä ei ole mitään omantunnon tuskia esimerkiksi juuri näiden suhuässien suhteen. Itselläni taasen jokainen sanomani suhuässä kouraisee jostain syvältä, mutta en voi sille mitään. Kaiken lisäksi meillä on täällä kavereita Chilestä, ja he nauravat Annalle koska sillä on kuulema niin pinttynyt uruguaylainen aksentti... Chileläiset eivät onneksi itse suhauttele. 

Ne chileläiset eivät esimerkiksi ymmärrä Annaa, kun hän kysyy että lähdetäänkö hiekkarannalle? Ai miksi? Hiekkaranta eli "playa", lausutaan täällä reteästi "plassa" (hyh!), kun sen pitäisi olla "plaia". Chileläiset ihmettelevät että mihin ihmeen aukiolle nyt ollaan menossa (plaza)...

Jo jonkin aikaa sitten juttelin yksillä synttäreillä tietämättäni eräiden chileläisten kanssa. Ihmettelin heti alusta lähtien että mikä tässä nyt on jotenkin niin erilaista. Vasta kun jossain vaiheessa kävi ilmi että he tosiaan ovat Chilestä, hoksasin mistä homma kiikasti. Ei suhuja eikä muita "Hopeajokisten" hömpötyksiä, puhe oli mukavan kuuloista ja huomasin itsekin "palaavani juurilleni" ja pystyin taas lausumaan frutillat frutijjoina eikä frutissoina, ilman häpeän tunnetta. 

Nämä esimerkit ovat vain joitakin yksittäisiä juttuja, mutta ainakin minun korvaan karkeimmat eroavaisuudet. Yksi iso juttu on se, että täällä puhutaan mielestäni huomattavan paljon nopeammin kuin esim. Ecuadorissa oli tapana. Nuotti ja sanojen painotukset ovat erilaisia ja täällä lauseista ja sanoista niellään myös varsin usein päätteitä pois. Työkaverini myönsikin kerran, että suhuässät ja sanojen loppuäänteiden nielemiset johtuu ihan vain laiskuudesta. Kaikki ne tekevät yhdessä ääntämiserojen kanssa paikallisesta kielestä paljon haastavamman kuin mihin olin tottunut. 

Täällä on ollut joitakin yksittäisiä Espanjan espanjaa (tiedän, sielläkin on monta eri aksenttia) puhuvaa ihmistä ja se se vasta nykyään typerältä kuulostaakin minun korvaan. En ole vielä käynyt Espanjassa eläissäni, mutta odotan innolla pääseväni testaamaan sinne miten typerältä sitä taas itse kuulostaakaan. Yksi asia tuntuu näitä Etelä-Amerikkalaisia yhdistävän, ja se on miten äänne Barcelona lausutaan kautta linjan. Täällä se on mielestäni ihan oikein Barselona, kun taas Espanjassa se on "Barthelona". Ah miten tyhmältä se kuulostaakaan! ;) 

Jalkapalloihmiset ovat kuulleet varsin usein Martti Kuuselan ääntämisen David Villasta ja monia väittelyitä sen oikeasta lausumisesta.

Itse asiassa Kuuselan käyttämä Vilja on aika lähellä. Se nimittäin virallisesti voitaisiin sanoa Bilja (pehmeä v ja b yhdistelmä, sekä pehmeä lj soljautus). Se voidaan myös sanoa jotakuinkin David Vijja...

Mielestäni kuitenkin uruguaylaisten David Bissa on paras tapa. ^^