Singlish lah!

Wah lao eh why you so chao ah beng one? You a bit the late, hor? Duwan lah? Dun lai dat lah! Kyllä, tää on englantia tai Singaporen englantia eli Singlishiä. Selkeää eikö vain? Paikallinen yleiskieli on tosi omalaatuinen sekoitus enimmäkseen englantia, malayta, mandariinia ja hokkienia, mut myös muita kieliä. Pinttyneen paksun aksentin omaavaa henkilöä on erittäin vaikea ymmärtää mutta onneks suurin osa ihmisistä osaa puhua myös ihan suhteellisen tavallista englantia. Tai ainakin monet ystävällisesti koittaa puhua selkeämmin länsimaalaisille. Aksentti ärsyttää toisinaan suunnattomasti mutta myös huvittaa ja tarkemmin tarkastellessa on hyvinkin hauskaa. Suurin osa paikallisista kuitenkin viljelee enemmän tai vähemmän Singlishiä puheeseensa vaikka juttelisikin länsimaalaisten kanssa. Koitan tässä valaista joitain hauskimpia tai ainakin tyypillisimpiä juttuja mitä täällä käytetään.

Alkuun oli siis välillä erittäin hankala tajuta ihmisten puhetta mutta nykyään on oppinut lukemaan rivien välistä ja ei välttämättä tarvitse pyytää toistamaan vahvalla aksentillakaan puhuvia! Huvittavaa kyllä, Singaporen valtio haluaa edistää kunnon brittienglantia ja on käynnistänyt kaiken maailman ”speak proper English” –kampanjoita, mutta ihmiset eivät ole olleet kovin innostuneita. Valtio haluaisi päästä eroon tai ainakin vähentää Singlishin käyttöä mutta toisaalta se on oleellinen osa paikallista kulttuuria joka ehkä kannattais säilyttää... ehkä? Esimerkiksi monissa kouluissa ja työpaikoissa Singlishin puhuminen on jopa ”kiellettyä” ja virallisissa televisio- ja radiolähetyksissä puhutaan monesti varsin selkeää britti- tai jenkkiaksenttia. Mutta kuitenkin se on tapa suurimmalle osalle paikallisista eikä sitä niin vain kitketä. Singlish on toisaalta mukavan kotoisen tuntoinen näin suomalaisena ajatellen, koska se on loppujen lopuksi aika töykeää ja suorasukaista. Harvakseltaan kuulee kenenkään käyttävän sellaisia yltiöpäisen muodollisia ja ystävällisiä sanoja kuin ”please” tai ”thank you” ja tervehtiminenkään ei ole kovin yleistä, ainakaan tuntemattomille. Muistan elävästi ku ensimmäisenä päivinä kävin tavallisessa ruokakojussa seuraavanlaisen keskustelun:
- Minä: Hello.
- wat u wan? rice?
- Ah yes please.
- Having here?
- Yes please. (tässä välissä sain valittua ruoka-aineet)
- xmxbxlxcb, can? (sano jonku kiinalaisen nimen, nosti kauhalla jotain et haluanko sitä)
- Um, what is it exactly?
- xmxbxlxcb u wan it anot?
- Yes sure, thanks. (vaikka ei ollut mitään hajua mut aloin jo luovuttaa)
- tu fifti dollar.

Alkuun vähän ihmetytti kun yleensä on englanninkielisissä maissa tottunut jonkunlaiseen kohteliaisuuteen mutta oikeastaan tämä tapa on varsin sopivaa ja kotoisaa. Ei tarvitse puhua mitään, voi vaan murahdella tai osotella sormilla, eikä tarvitse edes katsoa silmiin eikä hymyillä – ja siltikään se ei ole mitenkään epäkohteliasta vaan ihan normaalia. No, ei nyt kaikki tietenkään ole samanlaisia täälläkään, mutta halvoissa ruokakojuissa ja ruokakaupoissa/kioskeissa tää on varsin tyypillistä. Paremmissa vaate- ja elektroniikkaliikkeissä esimerkiks tilanne on monesti aivan toinen ja kohtelu jopa ärsyttävän ystävällistä. Ja toki myös meidän poju herättää eri tavalla paikallisissa mielenkiintoa ja ihmiset on ystävällisempiä.

Singlish kuulostaa ensimmäisenä oikeestaan laiskasti äännetyltä tai vaan huonosti puhutulta englannilta. Monet jutut äännetään löysän tai laiskan kuuloisesti, kuten accident=assiden, then=den, with=wif, come=gum, roll=ro, tool=tu, relax=relac, tent=ten, best=bes jne…Tuohon tyyliin. Yleensä ihmiset puhuu sitä vielä erikoisesti painottaen, kuulostaen vähän samantapaiselta kuin kiinalaisten puhe. Viimeistä tavua monesti venytetään, kuten ”tis not funnyyyy”, ”can laaaaah”. Sen lisäks lauserakenne on vähän samantyylistä kuin esimerkiksi japanissa (ja kiinassa?) eli lauseet alotetaan monesti aiheella (mikä lie suomeks oikea termi? topic-prominence), kuten ”dis country weather very hot one” tai ”tomorrow dun need gum school leh”. Välillä se kuulostaa ihan Yodan puheelta. “Named must your fear be before banish it you can.” =) Vaikeinta siinä kuitenkin on se, että monet sanat tai idiomit on lainattu näistä muista kielistä joten jos ei satu osaamaan näitä kieliä niin ei ole mitään hajua. Muutamia sekalaisia esimerkkejä:

He sick, so he stay home sleep lor. Tää kai aika selkeä tajuta, mut nää vaan tykkää käyttää lauseiden lopuissa tollasia vahventavia sanoja, joista yleisin on lah ja sitä kuulee tosiaanki jatkuvasti.

You kena sai oreddy, then how? Tarkoittaa suunnilleen: “Jos joudut ongelmiin, mitä sitten teet?”. Oreddy (kuten later ja also) on ärsyttävän yleinen sana (already siis) ja sitä käytetään muidenkin sanojen kanssa ihan miten sattuu ja ilman logiikkaa. ”Kena” on aika erikoinen sana, mutta lyhyesti sanottuna se korvaa esimerkiks ”to be” ja ”to get” – rakenteet. Ja mikä vielä hauskempaa, sillä viitataan ainoastaan negatiivisiin juttuihin, ei ikinä positiivisiin. Toinen esimerkki: ”dun listen, later you kena punish then you know” ja tää tarkoittais suunnillee et ”jos et kuuntele minua, sinua rankaistaan, sitten tiedät kyllä olleesi väärässä”. Tai vielä: ”better come early, otherwise you kena” (parempi tulla ajoissa tai saat kärsiä).

”Can” (tai ”cannot”) on myös tosi paljon oudoissa tilanteissa käytetty sana ja yks niistä joka välillä ärsyttää suunnattomasti. Lyhyesti sanottuna can tarkoittaa kyllä tai positiivista ja cannot taas ei tai negatiivista. ”Tis one 10 dollar, can?”, ”tomorrow gum at 10, can?”. Kysymyksiin ei vastata kovinkaan usein ”yes” tai ”no” vaan ”can” tai ”cannot”. Outoa... Ja ehkä paras ja oudoin esimerkki tästä on: ”you play soccer like Ronaldo, you very can one!” tai “What? You do it oreddy? You damn can, hor!”. Eli käytetään siis sitä adjektiivina et on hyvä jossain tai että osaa tms… ”You very can”, kuulostaa melko typerältä. Ja ”one” on myös outo. Yleensä kai sillä tarkoitetaan vähän samaa ku ”eh!” tai ”eikö niin”, eli siis ei pidä antaa sen sekoittaa koska on vaan täytesana. Tässä viel esimerkkejä ”can” sanan monipuolisuudesta ja erilaisista päätteistä, (sanakirjasta luntattuna):

Can = onnistuu.
Can Lah = elä huoli, onnistuu kyllä.
Can hor? / Can izzit? = onnistuu, eikö niin?
Can lor = no kai se sitten onnistuu.
Can mah = kato nyt, onnistuu.
Can anot? = onnistuuko?
Can meh? = ootko varma että onnistuu?
Can oreddy = onnistui / valmista.

Eikö olekin siis erittäin selkeää? Can ja lah onkin sanoja mitä kuulee aivan jatkuvasti. Singlish ei missään nimessä ole hyvää englantia tai kovin kauniin kuuloista, mut se on tosi toimiva puhekieli – jos siis molemmat osapuolet on vaan sen sujuvia käyttäjiä. Toisinaan on hauska kuunnella sivusta kun jotkut paksulla aksentilla puhuvat keskustelevat. Juttu luistaa sujuvasti mutta vaikea olla hymyilemättä, tai sitten toisena päivänä ärsyyntymättä. Huomioitavaa on siis se, että Singlish voi pahimmillaan olla mahdotonta ymmärtää. Kuulostaa kyllä englannilta mutta pitkäänkin kuunneltuaan voi huomata ettei yksinkertaisesti tajua pätkääkään mistä puhutaan.

Monet natiivit englantilaiset sanoo että niin puhuttua kuin kirjoitettuakin Singaporen englantia on joskus äärimmäisen vaikea tai lähes mahdoton ymmärtää. Riippuu tietysti siitä kuinka vahvaa aksenttia käyttää. Singaporelaiset tosin itse pitävät itseään sujuvina ja jopa virheettöminä englannin kielen puhujana, mikä on vähän kyseenalaista. Koulussa opettajatkin puhuvat enimmäkseen sujuvaa mutta hieman huonoa englantia, kielioppi vähän niin ja näin ja sanoja käytetään yksinkertaisesti väärin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun monet (ei kaikki tietenkään) ovat omasta mielestään natiiveja englannin kielen puhujia eli siis ”täydellisiä”. Joskus jossain ryhmätöiden kirjotelmissa olen huomautellut pahemmista virheistä ja usein vastauksena on vain ollut inttämistä että kyllä he nyt osaavat, vaikka olisi sitten aivan päin honkia. Noh.. Minkäs teet. Mun puolesta saavat puhua niin kuin haluavat mutta ihmisten tulis ymmärtää että se on kuitenki Singlish, mikä on niiden oma kielensä eikä ns. oikeaa englantia. Kouluissa muuten opetetaan brittienglantia, mutta muistuttaako se sitä sitten? Ei tietenkään. Vielä täytyy mainita sentään että eräs opettaja pyysi ensimmäisenä koulupäivänä mua esittelemään itseni ja kommentoi heti sen jälkeen että tästä teidän tulee ottaa mallia että näin englantia oikeasti tulisi puhua.

Toivottavasti ei itelle oo tarttunu paikallisia huonoja tapoja mutta oon ainakin koittanut vältellä kovasti. Mutta nyt "Tsau oreddy" kuten täällä sanottais, eli pitää jo mennä!

Mietteitä säästä

Suomalaisen näkökulmasta sää on ehkä merkittävin asia mikä vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Monissa muissa maissa ehkä mittarilämpötilat kohoaa korkeammalle mutta täällä kosteus on se mikä saa ilman tuntumaan vielä kuumemmalta ja hiostavalta. Lämpötilat on vuoden ympäri samat, vuorokauden keskilämpötilä joku 28. Tosiasiassa täällä ei missään näy lämpömittareita mutta mitäpä niillä tekiskään. Kuuma mikä kuuma. Säätiedotukset on toinen asia mihin ei voi luottaa pätkääkään. Aina kun katsoo Singaporen säätiedotuksia, lämpötilat ovat suunnilleen samat, n. 33-35 astetta ja sateen todennäköisyys n. 50% kosteuden vaihdellessa. Joten siis täällä on turha sanoa että paljonko on asteita tms. Auringon paistaessa on erittäin tai liian kuuma, pilvisellä säällä kuuma ja sateisenakin päivänä lämmin. Ikinä ei ulkona tunnu viileältä, ei edes yöllä tai aamuyöllä vaan silloinkin hikoilee yhtä lailla. Tuulenpuuskat tietysti tuo hetkittäistä helpotusta asiaan. Entäs se hiostavuus sitten? Kaameaa. Ulkona ei tarvitse edes urheilla, normaali kävely tai monesti vain oleskelu riittää siihen että hiki alkaa valua. Eikä tässä puhuta mistään pienestä kainalohiestä vaan ihan rehellisestä kokovartalohikoilusta! Paita tulee märäksi joka puolelta, pää, kalsarit, kaikki. Ite kuljen pyörällä kouluun ja arvatenkin on hieman märkä olo perille päästessä. Noh, mukana on pakko kuljettaa pyyhettä ja vähintään toista kuivaa paitaa jonka vaihtaa päälle ennen koulun alkua. Emäntää ei kuulema hikoilu ja kuumuus haittaa, päinvastoin. Ite en tosin ole asiasta samaa mieltä vaan tosiasiassa kaipaisi jo viileämpiä maisemia välillä. Muuten lämpö olisi kivaa, mutta ainainen hikoileminen ärsyttää. Ei silloin jos on kävelyretkellä, urheilemassa tms. mutta kouluun mennessä tai muita asioita hoitaessa kyllä.

Nykyisessä kämpässä meillä on makuuhuoneissa ilmastoinnit, mikä on varsin mukavaa. Ite asuin siis puoltoista kuukautta huoneessa, jossa sellaista ei ollut. Monesti oli tarkoitus hommata jostain lämpömittari että vois todistaa ihmisille miten kuuma se huone oli öisinkin. Noh, nykyisessä kämpässä on siis ilmastointi ja siinä on myös lämpömittari. Ilmastointi kun on päällä meillä vain öisin, niin päivän aikana huone lämpenee sinne 30 asteen paremmalle puolelle. Entäs sitten se entinen kämppä jossa ei ilmastointia ollut ikinä? Se tuntui kyllä paljon kuumemmalta mitä tämä kämppä ilman ilmastointia. Havainnollistaakseni asiaa: kun kävi esimerkiksi suihkussa illalla ja meni huoneeseen vaikka vain istumaan tai makoilemaan vain pyyhe päällä, hetken kuluttua alkoi jo hiki valua. Eikä taaskaan puhuta perus kainalokosteudesta, vaan lähestulkoon saunomisen kaltaisesta hikoilusta. Kannattaa joskus kokeilla samanlaista, lämmittää huoneen lähemmäs 35 astetta, kosteuden sinne 80% pintaan ja yrittää nukkua. Alkuun se ei onnistunutkaan, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti. Ei se siltikään ollut ikinä mukavaa; aamuisin lakanat märkänä ja kuten kuvitella saattaa, sängyssä ja huoneessa kohtalaisen tuimat tuoksut. Taitaa ehkä olla parempi lopettaa tämä syvällisempi analyysi tähän, mutta lukijat varmaan tajuavat pointin? Ilmastoitu asunto tai vähintään ilmastoitu makuuhuone on näissä olosuhteissa aika ehdoton.

Entäs sateet? Etukäteen kuulin, että Singaporessa sateet ovat päivittäisiä. Olin jo valmis tyrmäämään tämän väitteen kokonnaan, mutta täytyy hieman taipua viimeaikaisten tapahtumien perusteella. Eli siis nyt on melkein kokonaisen viikon ajan ollut sadekuuroja ja ukkosta joka päivä. Mutta ennen tätä, vajaan 3 kuukauden aikana sateita on ollut ehkä keskimäärin kerran tai kahdesti viikossa. Öisin tietenkin saattaa sadella useinkin mutta tässä puhutaankin vain valveillaoloaikaisista sateista. Jotkut myös sanovat että Singaporen länsiosissa sataa huomattavan paljon enemmän kuin täällä idässä missä me asutaan. Kenties. Sateita ei kuitenkaan siis ole liian (tai tarpeeksi) usein. Itse henkilökohtaisesti tykkään ja suorastaan odotan sateita, koska silloin on hieman viileämpää hetken ajan! Sateiden jälkeen tosin kosteusprosentti nousee reippaasti, joten yleensä niistä täyttyy nauttia silloin kun vielä voi, nopeasti. Yleensä sadekuurot kestävät vain hetken, tosin ne ovat monesti niin voimakkaita että kastelevat kyllä hetkessä jos ei ehdi suojaan. Pari päivää sitten tuli reipas ukkos- ja sadekuuro ja lähdettiin innoissaan sateenvarjojen kanssa kävelylle (mun takia, koska mun mielestä sadekeli on paras keli täällä). Näissä sateissa sateenvarjokaan ei välttämättä auta kovin paljon, ja tosiaan hetkessä oltiin kyllä märkiä jopa hiuksia myöten. En tiedä miten, mutta näin kävi. Harmi kyllä, tyttöjen aikan ei ole sattunut ukkosta suoraan yläpuolelle. Ite kyllä koin sen muutamia kertoja ja se on varsin vaikuttavaa. Ääniefektit on aivan toista luokkaa kuin mitä ikinä on Suomessa ollut ukkosten aikana. Valehtelematta, ensimmäistä kertaa kun ukkonen tuli suoraan yläpuolelle ja jysäytti kun olin istumassa koneella, pomppasin ilmaan säikähdyksestä. Eka pamaus tuli siis aivan varoittamatta ja ensimmäistä kertaa niin kyllä siinä sydän pamppaili viel hetken aikaa. Ukkoset on kyllä mahtavia, varsinki ku sattuu kohdalle. Tähän mennessä tytöt ei oo päässy sitä kokemaan ku kaikki ukkoset on kiertäny meidät.

Mutta näin tällä kertaa. Viikonlopun aikana olis tarkoitus päivitellä blogia ahkerasti ja kirjottaa aiempia juttuja pois roikkumasta ja lisäillään myös kuvia. Joten pysykää linjoilla!

Elukoita tiirailemassa

Eläintarhaa on hehkutettu täällä mielettömästi ja käytiinpä katsastamassa se toissa päivänä. Aiemmista suosituimmista turistipaikoista kun on ollut huonoja kokemuksia ja pettymyksiä niin ei elätelty kovin suuria odotuksia etukäteen. Olis kyl pitänyt, nimittäin paikka olikin aika huikea. Okei, samanlaisia eläimiä ja elukoita löytyy varmasti monista eläintarhasta ja saman tapaisia esityksiä ja näytöksiä on takuulla muuallakin. Mutta kovin moni eläintarha on tuskin panostanut yhtä paljon muihin puitteisiin ja yleiseen tunnelmaan. Paikka on luonnonsuojelualueen reunalla ja isohkon järven rannalla. Ainoastaan vaarallisimmat eläimet on verkon tai lasiseinän takana ja nekin esteet hyvin naamioituja. Muuten eläimet on rajattu kekseliäästi ja huomaamattomasti sähköpaimenilla tai vesiesteillä. Pieniä elukoita, kuten apinoita ja pesukarhuja (tms) kuljeskelee alueella vapaasti ja tytöt meinas saada jonku liitoapinan niskaansa ku nykivät liaaneja. Säikäytti silti hyvin vaikkei osunutkaan! Muutenkin alue on rakennettu sademetsän keskelle ja isoja puita ja kasveja on mielettömästi. Tunnelma on siis varsin viidakkomainen. Yleensä eläintarhat ei kovin hetkauta mutta tää paikka oli kyl hieno kokemus! Lisätään kuvia kohta myös eläintarhasta joten käykää vilkasee. Onpa meillä vielä liput viereiseen yösafariin mut mennään sinne sitten parin viikon päästä ku saadaan vieraita Suomesta. Toivotaan että on yhtä hieno paikka...!

Pakko vielä kirjoittaa niistä huonoistakin kokemuksista. Singaporen ehkä tunnetuin ja mainostetuin turistikohde on Sentosan saari, jota pidetään must-kohteena täällä käyville. Saari on pari kilometriä pitkä vehreä kokoperheen ”paratiisi”. Saari itsessään vois olla hyvinkin kaunis, mutta valitettavasti se on tungettu liian täyteen asvalttiteitä, ravintoloita, baareja, hotelleja ja huvipuistotyyppisiä huvituksia. Vehreyttä ja trooppista tunnelmaa on kyllä mut muuten fiilis on vähän semmonen teennäinen kookospähkinäparatiisi. Saarelle pääsee mm. köysirataa pitkin, laivalla, ”monoraililla” tai vaikka omalla autolla. Saareen on panostettu valtavasti ja siellä oli myös menossa rakennustyömaa joka näytti isolta huvipuistolta.

Yhtenä esimerkkinä huvituksista: saaren merimaailmaa on mainostettu ja kehuttu valtavasti, mutta todellisuudessa kalliista hinnasta ja mehutuksesta huolimatta se häviää melkein Särkänniemen vastaavalle. Pieni, ahdas ja jotenkin halvan oloinen kyhäelmä ei vakuuttanut vaikka siellä olikin paljon mielenkiintosia merten otuksia. Mielenkiintoisin juttu oli ehkä elävät kalat joita sai tunnustella käsillä ja jättisuuret kilpikonnat. Esimerkiks erilaisia piikkirauskuja, pallokaloja, meritähtiä, pieniä haita ym. pysty silittelemään! Myöskin kylkiäisenä saatu delfiiniesitys oli lähinnä surkuhupaisaa katseltavaa; valtava yleisö kerääntyi paikalle katsomaan kun kaksi delfiiniä kävi vähän pyörähtämässä ja tekemässä helppoja temppuja. Esitys olikin jo ohi kun luultiin ”alun” olleen vain lämmittelyä. Esityspaikka oli varsin vaikuttava ja lupaavan näköinen poukama ja esitystä katseltiin siis hiekkarannalta käsin. Delfiinitkin olivat vaaleanpunaisia joten odotukset olivat tännekin mentäessä kovat. Mut todellisuus oli kuitenki suorastaan säälittävää tässä esityksessä. Oikeasti, esimerkiks Särkänniemen delfinaario on sata kertaa parempi. Kalliiden lipppuhintojen lisäksi ihmiset pakotetaan röyhkeästi kulkemaan ulos näistä kohteista matkamuistoliikkeiden kautta ja siellä ne myy tyhjänpäiväistä ja luokattoman huonolaatuista krääsää törkeän kalliilla.

Saarta voisikin siis hyvin kuvailla näin: Koko perheen lomakohde, joka on suunniteltu niin, että lapset kuluttaisivat mahdollisiman paljon vanhempiensa rahoja. Saarella olisi kyllä paljon tekemistä ja nähtävää, mutta joka ikinen juttu maksaa erikseen ja siis liikaa. Ruoat ja juomat ovat 3-4 kertaa kalliimpia kuin mitä ne maksavat 10min matkan päässä pääsaarella. Ja kyllä, saarelta jos haluaisi poistua vaikka vain syömään niin joutuisi ostamaan uuden lipun. Noh, ettei nyt koko paikkaa lytätä, niin saari on kyllä ihan käymisen arvoinen –kun vain ottaa omat eväät mukaan ja unohtaa maksulliset huvitukset. Siellä on kuitenkin ehkä Singaporen parhaat hiekkarannat joten kyl sinne muuten vain vois mennä makoilemaan ja kävelemään. Niin, ja riippusilta manner-Aasian eteläisimpään pisteeseen oli silloin suljettu, joten ehkä siellä täytyy meidänki kuitenkin vielä käydä ihan vain sen takia!