Jos mänis pihalle

Välillä paistaa, välillä sataa. Uruguayn syksy on kuin Suomen kesä, eli kelit on oikein suotuisat! Ja kun kerran paistaa, ulkona kyllä keksii tekemistä.

Pihapuut on hyötykäytössä

Kivet on ihmeellinen luovuuden lähde, varsinkin Inkalle. Milloin ne on korvapuusteja, milloin jauhelihakastiketta.
Äipälle tarjotaan herkkulounaita ja pidetään kahvikutsuja.

<3

Sunnuntai oli löhöilypäivä, ihan liiaksi asti. Eka makoiltiin pihalla, sit siirryttiin sänkyyn ja sohvan nurkkaan. Lopulta illan hämärtäessä lapset otti vanhempia niskasta kiinni ja lähettin pikku kävelylle. Keskustan mukulakivikadut ja ravintola-alueet hurmaa edelleen.

Tönö

Täällä ois mukava käppäillä joskus kaksinkin.

Viikonloppuisin eksytään yleensä aina ravintolaan, vaikka ruuat on valitettavan usein aika onnettomia.

Limsa ainakin maistuu 

Yhestä luonnontuotekaupasta löysin ruisjauhoja, tekaisinpa tänään niistä pikaisesti leipäsiä. Taivaallinen tuoksu täytti koko talon, maku jäi toki hieman pliisuksi ilman hapanta taikinan juurta ja kaasu-uuni meinasi väkisin käräyttää pohjat.

Kyllä ne silti sen vaalean pullamössön voittaa, ei siitä pääse mihinkään!