Reissuloki osa 2

Huh! Istahdettiin alas miettimään lokin päivitystä ja viimiseltä kahelta viikolta olis kyllä kirjotettavaa vaikka kuinka. Koitetaan jonkunlainen tiivistelmä saaha täs aikaseks. Tällä hetkellä ollaan pienehköllä Raya Yain saarella Thaimaassa, Phuketista 25km etelään. Täällä ei ole teitä, joten ei liikennettä eikä meluakaan. Mielettömän hieno paikka. Just saatiin tänään perheeseen toinen sertifioitu sukeltaja ja parit sukellukset käytiin myös yhessä...Tunnelmat katossa! Mutta jatketaan tässä matkakertomusta kuitenkin siitä mihin viimeks jäätiin eli Brunein pääkaupunkiin.

Aamulla mentiin keskustaan kattelemaan busseja ja löydettiinkin sopiva Seriaan. Just ennen bussin lähtöä törmättiinkin siellä asemalla yhteen mieheen, joka oli aiemmin kyydinny meitä. Juteltiin siinä jotain ja sattumalta tää Sam oli just lähössä viemään jotain tyyppiä sinne meidän määränpään lähistölle. Hetken aikaa mietiskeltiin että uskalletaanko mennä kyytiin niin kauas (joku 120km) mut lopulta sit hypättiin kyytiin ja saatiin varsin mukava kyyti ilmastoidulla Hondalla. Se bussi olis ollu sellanen vanha ja ilmastoimaton ja kulkenu pienempiä teitä joten meidän päätös oli lopulta iha hyvä! Matka sujui varsin leppoisasti ja pääsi näkemään Brunein maisemia laajemminkin. Mukavan näköistähän siellä oli syrjemmälläkin ja tiet Suomen tasoisia. Ajettiin ensin sinne Seriaan, mikä osoittautuikin aika autioksi kaupungiksi. Ilmeisesti siellä alueella ei ole mitään muuta merkittävää ku öljyteollisuus ja siltä se näyttikin. Jatkettiin sitten viel seuraavaan kaupunkiin Kuala Belaitiin mutta eipä sielläkään ollut sen kummempaa. Vähän aikaa pyörittiin siellä ”keskustan” autiudessa ja lähettii sit ettimään bussiasemaa. Kauan kesti selvittää paikallisten, huonosti englantia puhuvien ihmisten kanssa bussiaikataulut mutta selvisi että samana päivänä oli lähdössä yksi bussi Malesian puolelle Miriin. Aikaa oli tapettavana nelisen tuntia ennen lähtöä ja aika meinasi käydä pitkäksi rinkkaa raahatessa siinä pienessä kaupungissa! Ihan mielenkiintosta tuollasiaki paikkoja on nähä, mut ihan hyvä ettei siellä tarvinnu viettää pitempää aikaa vaan päästiin kätevästi jatkamaan... Automatkalla Sam oli varsin hauskaa matkaseuraa ja lopuks anto meille puhelinnumeronsa ja sano että ”jos tuutte joskus takas Bruneihin tai joku teidän tuttu tulee, niin ei muuta ku soittakaa Sam kuskaamaan!”.

Bussimatka oli kohtalaisen eksoottinen ikivanhalla linkkurilla jonka kyyti tuntui siltä kuin ajaisi pelkillä metallivanteilla ilman mitään iskunvaimennusta. Matka oli onneks lyhyt, parisen tuntia yhteensä tullien läpikulkemiset mukaanlukien. Raja-asemat oli kyllä myös huvittavia ja toiminta niin lepsua, että maasta toiseen saisi salakuljetettua vaikka panssarivaunuja tullin läpi jos vaan haluais! Ihmetteleekö joku sitten miksi esimerkiksi huumeiden salakuljetus on niin yleistä? Näistä maista ainoastaan Singaporessa tuntuu olevan jonkunlaista seulaa tulleissa. Huvittavaa oli myös huomata miten maisema muuttui rajan ylityksen jälkeen. Brunein puolella kuljettiin tiheiden metsien läpi ja heti Malesian puolella avautui laajat avohakkuut joka suuntaan! Noh, on siellä Malesian puolella Sarawakissa kuitenkin enimmäkseen metsää (tosin pääosin kai nuorta, kertaalleen hakattua) mutta meitä se muutos rajan tuntumassa vähä suretti silti. Miriin tultiin iltasella ennen pimeää kuitenkin ja kävi hyvä tuuri hotellin kanssa kun ensimmäinen johon käveltiin oli sopiva. Kaupunki ei sinänsä ole mitenkään erityinen, vaikka alue onkin yks tärkeimmistä Malesialle -nimittäin öljylähteiden takia. Mut lyhyen aikaa onki melkeinpä mukavinta vaan katella paikallista meininkiä. Seikkailut Borneon synkkiin sademetsiin sai jäädä myöhemmälle, koska pojun kanssa ei viitsi semmosiin hullutuksiin lähteä. Parhaat paikat ku on tosissaan kaukana kaikesta sivistyksestä ja jos jotain käy niin pois ei hetkessä pääsekään. Tarkoitus Miriin lähteissä oli hommata lentoliput sieltä seuraavaan paikkaan, mutta kävi niin että halpoja lippuja ei löytynykään mihinkään. Sen sijaan bongattiin edulliset piljetit Sarawakin toisesta päästä Kuchingista Kuala Lumpuriin niin eipä siinä sitten auttanut kuin alkaa selvittämään millä sinne pääsee. Päädyttiin sitten rohkeasti taittamaan n.700km? matka bussilla. Kuulostaako pahalta? Vielä pahemmalta kuulostaa arvioitu matka-aika 14 tuntia. Onneks yöbussi oli olemassa.

Lähettiin illalla 7 aikoihin, perillä oltiin joskus kymmeneltä seuraavana aamuna. Meiän suureks helpotukseks poju nukku käytännössä koko matkan... Me aikuset ei kyl nukuttu juurikaan, koska ilmastointi oli liian kylmällä ja penkit epämukavia, puhumattakaan rämisevästä matkanteosta. Bussi pysähty matkan varrella viitisen kertaa vessatauolle vähemmän mairitteleviin paikkoihin, joissa vessat lainehti erinäisiä eritteitä. Eräällä pysähdyspaikalla tosin koin yhden kenties hilpeimmistä hetkistäni! Pysähdyttiin keskellä yötä, ehkä kolmen tai neljän aikoihin jossain pienessä tuppukylässä. Paikalle oli kyhätty jonkunlainen taukopaikka pitkänmatkan busseja varten, oli muutamat käymälät ja joku baaritiskin tapainen. Entäs se hilpeys? Tiskin ääressä istui muutamia parkkiintuneita paikallisia äijän käppyröitä. Tupakansavu leijaili ilmassa. Äijät istu liikkumatta ja hiljaa tuijottaen ikivanhasta televisiosta -mitäs muutakaan kuin Mikki Hiiri-videota! Mustavalkoinen Mikki-filmi ajoilta jolloin se kulki vielä pelkissä pöksyissä. Hihittelin niin että oli vaikea keskittyä asioiden toimittamiseen ja tilanteen muisteleminen tuo vieläkin hymyn huulille. Tuollaista on äärimmäisen vaikea selittää tai kuvailla eikä se muihin uppoa samalla tavalla, mutta tilanne oli vain niin epärealistinen... Keskellä yötä, karskit äijät ja Mikkihiiri... Noh, se siitä. Muuten matka oli ihan mieleenpainuva, ei mitenkään mukava sillä hetkellä mutta sellainen jota on myöhemmin hauska muistella. Auringon noustessa aamulla avautui uskomattoman kauniit viidakkoiset ja usvaiset vuoristomaisemat. Loppumatka menikin mukavasti näkymiä ahmiessa. Kuchingissa oltiin sitten vain yksi yö ja jatkettiin sieltä sitten Kuala Lumpuriin.

Lennolla juttelin koko matkan jonkun eläkeläisen malesialaisen, entisen öljyfirman työntekijän kanssa. Tästä yksi asia, nimittäin Malesian palkkataso. Ajauduttiin juttelemaan palkoista ja hän kertoi kuinka vastavalmistuneet insinöörit esimerkiksi tienaa noin 200 euroa kuukaudessa, siivoojat ja muut duunarit paljon vielä vähemmän. Ylin ison firman johtaja voi tienata noin 2000 euroa. Onneksi mies ei kysynyt Suomen palkkatasoa, en olisi millään raaskinut kertoa siitä! Hävetti vaan ajatella miten tyytymättömiä me suomalaiset yleensä ollaan... Eikä Malesiassa mene mitenkään huonosti verrattuna moniin muihin maihin! Paljonkos niitä maita esimerkiksi on joissa monet elää alle dollarilla päivässä?

Kuala Lumpurista jäi lähinnä mieleen Petronasin hulppeat kaksoistornit. Tornit ei vaikuttanu kauempaa katsottuna mitenkään kummoisilta ja aateltiin et täytyyhän siellä nyt käydä ku tänne asti tultu. Onneksi mentiin lähelle, sillloin nimittäin vasta leuat loksahtaa. Lähietäisyydeltä ja tornien juurelta näky on kyllä äärimmäisen vaikuttava. Illalla tultiin viel uudestaan torneille ja pimeässä valaistuna ne oli kyllä vieläkin komeammat... Kaupunki oli ydinkeskustaa lukuunottamatta tosi rähjäinen ja köyhän oloinen. Ilma tuntui paksulta, liikenne kaoottista ja joka puolella kova meteli. Olis odottanu että Kuala Lumpur ois ollut edistyksellisempi verrattuna näihin muihin Malesian kaupunkeihin missä oltiin käyty, mutta olikin melkein päinvastoin. Ydinkeskusta tornien lähellä oli hienoa ja siistiä mutta siihen se jäikin. Siellä Lumpurissa olo oli yleisestikin paljon turvattomampi ja välillä ehkä jopa ahdistava. Kiva oli kyl käydä jossain tornissa (muistaakseni maailman 4. korkein tietoliikennetorni) vajaan 300 metrin korkeudella näköalatasanteella tiirailemassa...Oli viel kiikareita. Petronasin tornien yhdistävälle sillalle ei valitettavasti päästy niin saatiin tästä vähän lohtua. Malesiassa tulikin käytyä oikeastaan joka puolella, mutta meidän mielestä Lumpuri oli kaikkein vähiten meidän mieleen. Jos tykkäät metelistä ja meiningistä niin terve menoa, me tykättiin hiljaisemmista ja rauhallisemmista Borneon Malesian kaupungeista! Heh, hieno kokemus Lumpur kyl silti oli ei siin mitään.
Lumpurista lähdettäessä meinasi käydä köpelösti ajan kanssa. Onneks sattumalta lähdettiin kohti lentokenttää hyvissä ajoin, nimittäin meiän kellot oli jostain syystä molemmat siirtyny tunnin taaksepäin todellisesta ajasta. Kentälle tullessa luultiin viel olevan hyvinkin aikaa syödä nautiskella, mut meinaski tulla kiire ku tsekkaukset oli jo loppumassa. Tultiin illaksi Singaporeen ja aika jännä oli huomata että tuntui jollakin tapaa kuin olisi tullut kotiin. Reissussa nähtiin niin paljon kurjuutta, köyhyyttä ja erilaista elämää että Singaporen hyvät olot oli jo ehtiny unohtua. Vielä se on sanottava, että Singapore on täysin oma maailmansa täällä köyhien lähimaiden keskellä.

Singaporessa oltiin vain yksi yö, jonka jälkeen kävin koululla tekemässä kokeen, hoideltiin asioita ja lähettiin satamaan. Saatiin liput Batamiin Indonesiaan, jossa vietettiin viikonloppu lähinnä lepäillen. Paikka ei ollut kauhean miellyttävä. Joka puolella oli vielä likaisempaa kuin missään muualla ja ihmiset olivat röyhkeämpiä, miehet huuteli autojen ikkunoista ja lapset kerjäsivät ym. Muita turisteja ei nähty juurikaan, ainakaan länsimaalaisia. Moskeijoista kuului rukousjuttuja vähän väliä ja ilta-aikaan oli tuntikausia katkeamatonta miehen laulua ja mölinää. Poislähdön kanssa meinas käydä taas kalpaten. Oltiin ostettu avoin menopaluulippu ja luultiin että lautoille ei voi tehdä varauksia. Aikatauluista oltiin katsottu aamun ensimmäinen lautta, jolla olisin ehtinyt juuri ja juuri kokeeseen koululle. Edellisenä iltana sattumalta vastaanoton neiti kysäisi ohimenne että moneltako ollaan lähdössä ja että halutaanko tehdä varaus etukäteen. Mutta eka lautta olikin buukattu jo täyteen. Seuraavalla ei olisi enää mitenkään ehtinyt. Jos se nainen ei olis kysynyt mitään, oltais menty aamulla vaan sinne satamaan ja huomattu että eipäs enää mahdutakaan kyytiin... Huh. Noh, jonkun aikaa siinä sai selvitellä kunnes ratkaisu löytyi toiselta yhtiöltä ja eri satamasta. Eipä siinä, menetettiin rahat yksistä menolipuista mutta päästiin Singaporeen kuitenkin. Se lautta lähti vielä hieman aiemmin, kuuden aikoihin aamulla, mutta matka kestikin kaksi kertaa kauemmin kuin sillä millä oltiin tultu. Singaporen päässä tulikin sitten kauhea kiire, kun tullissa meni aikaa ja taksijonossa oli populaa. Kaiken lisäksi taksikuski oli täysi tampio, matka oli pitkä ja oltaisiin itse osattu suunnistaa paremmin. Silti olisin juuri ja juuri ehtinyt kokeeseen ajoissa, mutta hieman ennen koulua kuski ajoi kriittisen risteyksen ohi ja sähläsi vielä sen jälkeen muutamaan otteeseen vaikka koitettiin neuvoa sitä. Mahtoi varmaan kuskia hävettää kun länsimaalaiset turistin näköset ihmiset rinkkojen kanssa neuvoo sille tietä! Kokeeseen tulin lopulta puol tuntia myöhässä mutta sain sentään tehtyä. Kokeen jälkeen piti äkkiä hypätä taas taksiin kentälle ja sopivasti lentokoneeseen kohti Thaimaata. Singapore jäi siis taakse ja varmaan ikävä tulee vielä joskus.

Thaimaassa tultiin taas ensin Phuketiin ja tuntui hassulta kun oli taas tuttuja seutuja. Tiesi jo paikalliset tavat niin kaikki hoitui paljon sujuvammin. Oltiin yks yö Phuketissa Kata beachilla, resortissa jossa oli mielettömän iso sänky! Ei olla missään vielä niin isoa sänkyä nähty, kuin olis ollu 2 parisänkyä vierekkäin. Mikä parasta, päästiin taas nautiskelemaan thairuoista! Seuraavana aamuna kävi noutaja satamaan, josta jatkettiin muskeliveneellä tänne Raya Yaille. Tätä vois jo melkeinpä kutsua paratiisiksi. Yövytään täällä omassa bungalowissa, ikkunoista avautuu näkymät viidakkoon, meri on kivenheiton päässä. Majat on vielä korkealla ja meren ranta vieressä tosi jyrkkä. Lähistöltä löytyy vain yksi pieni kauppa, ravintola ja sukellustoimisto. Hiljaista ja rauhallista... Tänne tultiin veneellä toiselle puolelle saarta niin saatiin sieltä kyyti traktorin perävaunussa tänne majalle. Hauskaa. Tosin venäläiset raharikkaat tulivat rikkomaan rauhaa mut onneksi lähtivät myös äkkiä. Joku porho oli lennättänyt porukan tänne juhlimaan synttäreitä ja häitä. Ilotulitukset paukku moneen otteeseen ja meininki oli venäläiseen tapaan railakas. Emäntäki hurahti täällä sukeltamiseen ja tänään juuri sai kurssin suoritettua loppuun. Täällä siis sai kurssin suoritettua suomeksi suomalaisten opettajien kanssa. Samaan aikaan ei ollut muita kurssilaisia, niin sai tehokasta yksityisopetusta. Tänään saatiin viel poju jätettyä hoitoon yhelle suomalaiselle tytölle niin päästiin yhessä sukeltelemaan koralliriutoille. Oli kyllä huikeaa, voi olla kyl että sukeltelemaan täytyy päästä useamminkin!

Harmi vaan, että täältä täytyy lähteä jo huomenna pois... Olis täällä viihtynyt paljon kauemminkin. Ollaan taas Phuketissa yks yö ja lauantaina lennetään Bangkokiin. Paljastetaan jo seuraavat kohteet, kun itekin kerrankin satutaan tietämään hyvissä ajoin! Jatketaan Bangkokista sitten Taipeihin eli Taiwaniin jossa olis tarkoitus kierrellä puoltoista viikkoa. Sen jälkeen pysähytään vielä kuukaudeksi Hong Kongiin, mihin meen aloittelemaan työharjoittelua. Paljon on jo matkaa taitettu ja paikkoja nähty, mutta vielä meillä riittää intoa vaikka odotetaanki myös Suomeen paluuta. Hyvin tää reissailu sujuu pojunkin kanssa, vaikka monet sitä epäileekin ja ihmettelee! Pikkunen on kyllä kunnon soturi. Tähän mennessä nukkunut kaikki lennot sekä laiva- ja bussimatkat. Yleensä nukahtaa koneessa nousun aikana tai ennen ja herää kun on laskeuduttu. Muutenkin viihtyy tosi hyvin, tykkää kun herättää niin paljon huomiota ja ihmiset kurkkii ja juttelee. Eiköhä se oo niin että tuon ikäselle pojulle koti on siellä missä äiti ja isä. Huvittuneena ollaan mietiskelty että kuinkahan ison ekologisen jalanjäljen poju tulee saamaan ennen ekaa synttäriään... =) Nyt nukkumaan, huomenna ajateltiin herätä katselemaan auringonnousua merellä ja käydä kiertelemässä täällä saarella ennen venematkaa Phuketiin. Loki päivittyyki seuraavan kerran sitten varmaan Hong Kongissa! Täältä tähän.