Singlish lah!

Wah lao eh why you so chao ah beng one? You a bit the late, hor? Duwan lah? Dun lai dat lah! Kyllä, tää on englantia tai Singaporen englantia eli Singlishiä. Selkeää eikö vain? Paikallinen yleiskieli on tosi omalaatuinen sekoitus enimmäkseen englantia, malayta, mandariinia ja hokkienia, mut myös muita kieliä. Pinttyneen paksun aksentin omaavaa henkilöä on erittäin vaikea ymmärtää mutta onneks suurin osa ihmisistä osaa puhua myös ihan suhteellisen tavallista englantia. Tai ainakin monet ystävällisesti koittaa puhua selkeämmin länsimaalaisille. Aksentti ärsyttää toisinaan suunnattomasti mutta myös huvittaa ja tarkemmin tarkastellessa on hyvinkin hauskaa. Suurin osa paikallisista kuitenkin viljelee enemmän tai vähemmän Singlishiä puheeseensa vaikka juttelisikin länsimaalaisten kanssa. Koitan tässä valaista joitain hauskimpia tai ainakin tyypillisimpiä juttuja mitä täällä käytetään.

Alkuun oli siis välillä erittäin hankala tajuta ihmisten puhetta mutta nykyään on oppinut lukemaan rivien välistä ja ei välttämättä tarvitse pyytää toistamaan vahvalla aksentillakaan puhuvia! Huvittavaa kyllä, Singaporen valtio haluaa edistää kunnon brittienglantia ja on käynnistänyt kaiken maailman ”speak proper English” –kampanjoita, mutta ihmiset eivät ole olleet kovin innostuneita. Valtio haluaisi päästä eroon tai ainakin vähentää Singlishin käyttöä mutta toisaalta se on oleellinen osa paikallista kulttuuria joka ehkä kannattais säilyttää... ehkä? Esimerkiksi monissa kouluissa ja työpaikoissa Singlishin puhuminen on jopa ”kiellettyä” ja virallisissa televisio- ja radiolähetyksissä puhutaan monesti varsin selkeää britti- tai jenkkiaksenttia. Mutta kuitenkin se on tapa suurimmalle osalle paikallisista eikä sitä niin vain kitketä. Singlish on toisaalta mukavan kotoisen tuntoinen näin suomalaisena ajatellen, koska se on loppujen lopuksi aika töykeää ja suorasukaista. Harvakseltaan kuulee kenenkään käyttävän sellaisia yltiöpäisen muodollisia ja ystävällisiä sanoja kuin ”please” tai ”thank you” ja tervehtiminenkään ei ole kovin yleistä, ainakaan tuntemattomille. Muistan elävästi ku ensimmäisenä päivinä kävin tavallisessa ruokakojussa seuraavanlaisen keskustelun:
- Minä: Hello.
- wat u wan? rice?
- Ah yes please.
- Having here?
- Yes please. (tässä välissä sain valittua ruoka-aineet)
- xmxbxlxcb, can? (sano jonku kiinalaisen nimen, nosti kauhalla jotain et haluanko sitä)
- Um, what is it exactly?
- xmxbxlxcb u wan it anot?
- Yes sure, thanks. (vaikka ei ollut mitään hajua mut aloin jo luovuttaa)
- tu fifti dollar.

Alkuun vähän ihmetytti kun yleensä on englanninkielisissä maissa tottunut jonkunlaiseen kohteliaisuuteen mutta oikeastaan tämä tapa on varsin sopivaa ja kotoisaa. Ei tarvitse puhua mitään, voi vaan murahdella tai osotella sormilla, eikä tarvitse edes katsoa silmiin eikä hymyillä – ja siltikään se ei ole mitenkään epäkohteliasta vaan ihan normaalia. No, ei nyt kaikki tietenkään ole samanlaisia täälläkään, mutta halvoissa ruokakojuissa ja ruokakaupoissa/kioskeissa tää on varsin tyypillistä. Paremmissa vaate- ja elektroniikkaliikkeissä esimerkiks tilanne on monesti aivan toinen ja kohtelu jopa ärsyttävän ystävällistä. Ja toki myös meidän poju herättää eri tavalla paikallisissa mielenkiintoa ja ihmiset on ystävällisempiä.

Singlish kuulostaa ensimmäisenä oikeestaan laiskasti äännetyltä tai vaan huonosti puhutulta englannilta. Monet jutut äännetään löysän tai laiskan kuuloisesti, kuten accident=assiden, then=den, with=wif, come=gum, roll=ro, tool=tu, relax=relac, tent=ten, best=bes jne…Tuohon tyyliin. Yleensä ihmiset puhuu sitä vielä erikoisesti painottaen, kuulostaen vähän samantapaiselta kuin kiinalaisten puhe. Viimeistä tavua monesti venytetään, kuten ”tis not funnyyyy”, ”can laaaaah”. Sen lisäks lauserakenne on vähän samantyylistä kuin esimerkiksi japanissa (ja kiinassa?) eli lauseet alotetaan monesti aiheella (mikä lie suomeks oikea termi? topic-prominence), kuten ”dis country weather very hot one” tai ”tomorrow dun need gum school leh”. Välillä se kuulostaa ihan Yodan puheelta. “Named must your fear be before banish it you can.” =) Vaikeinta siinä kuitenkin on se, että monet sanat tai idiomit on lainattu näistä muista kielistä joten jos ei satu osaamaan näitä kieliä niin ei ole mitään hajua. Muutamia sekalaisia esimerkkejä:

He sick, so he stay home sleep lor. Tää kai aika selkeä tajuta, mut nää vaan tykkää käyttää lauseiden lopuissa tollasia vahventavia sanoja, joista yleisin on lah ja sitä kuulee tosiaanki jatkuvasti.

You kena sai oreddy, then how? Tarkoittaa suunnilleen: “Jos joudut ongelmiin, mitä sitten teet?”. Oreddy (kuten later ja also) on ärsyttävän yleinen sana (already siis) ja sitä käytetään muidenkin sanojen kanssa ihan miten sattuu ja ilman logiikkaa. ”Kena” on aika erikoinen sana, mutta lyhyesti sanottuna se korvaa esimerkiks ”to be” ja ”to get” – rakenteet. Ja mikä vielä hauskempaa, sillä viitataan ainoastaan negatiivisiin juttuihin, ei ikinä positiivisiin. Toinen esimerkki: ”dun listen, later you kena punish then you know” ja tää tarkoittais suunnillee et ”jos et kuuntele minua, sinua rankaistaan, sitten tiedät kyllä olleesi väärässä”. Tai vielä: ”better come early, otherwise you kena” (parempi tulla ajoissa tai saat kärsiä).

”Can” (tai ”cannot”) on myös tosi paljon oudoissa tilanteissa käytetty sana ja yks niistä joka välillä ärsyttää suunnattomasti. Lyhyesti sanottuna can tarkoittaa kyllä tai positiivista ja cannot taas ei tai negatiivista. ”Tis one 10 dollar, can?”, ”tomorrow gum at 10, can?”. Kysymyksiin ei vastata kovinkaan usein ”yes” tai ”no” vaan ”can” tai ”cannot”. Outoa... Ja ehkä paras ja oudoin esimerkki tästä on: ”you play soccer like Ronaldo, you very can one!” tai “What? You do it oreddy? You damn can, hor!”. Eli käytetään siis sitä adjektiivina et on hyvä jossain tai että osaa tms… ”You very can”, kuulostaa melko typerältä. Ja ”one” on myös outo. Yleensä kai sillä tarkoitetaan vähän samaa ku ”eh!” tai ”eikö niin”, eli siis ei pidä antaa sen sekoittaa koska on vaan täytesana. Tässä viel esimerkkejä ”can” sanan monipuolisuudesta ja erilaisista päätteistä, (sanakirjasta luntattuna):

Can = onnistuu.
Can Lah = elä huoli, onnistuu kyllä.
Can hor? / Can izzit? = onnistuu, eikö niin?
Can lor = no kai se sitten onnistuu.
Can mah = kato nyt, onnistuu.
Can anot? = onnistuuko?
Can meh? = ootko varma että onnistuu?
Can oreddy = onnistui / valmista.

Eikö olekin siis erittäin selkeää? Can ja lah onkin sanoja mitä kuulee aivan jatkuvasti. Singlish ei missään nimessä ole hyvää englantia tai kovin kauniin kuuloista, mut se on tosi toimiva puhekieli – jos siis molemmat osapuolet on vaan sen sujuvia käyttäjiä. Toisinaan on hauska kuunnella sivusta kun jotkut paksulla aksentilla puhuvat keskustelevat. Juttu luistaa sujuvasti mutta vaikea olla hymyilemättä, tai sitten toisena päivänä ärsyyntymättä. Huomioitavaa on siis se, että Singlish voi pahimmillaan olla mahdotonta ymmärtää. Kuulostaa kyllä englannilta mutta pitkäänkin kuunneltuaan voi huomata ettei yksinkertaisesti tajua pätkääkään mistä puhutaan.

Monet natiivit englantilaiset sanoo että niin puhuttua kuin kirjoitettuakin Singaporen englantia on joskus äärimmäisen vaikea tai lähes mahdoton ymmärtää. Riippuu tietysti siitä kuinka vahvaa aksenttia käyttää. Singaporelaiset tosin itse pitävät itseään sujuvina ja jopa virheettöminä englannin kielen puhujana, mikä on vähän kyseenalaista. Koulussa opettajatkin puhuvat enimmäkseen sujuvaa mutta hieman huonoa englantia, kielioppi vähän niin ja näin ja sanoja käytetään yksinkertaisesti väärin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun monet (ei kaikki tietenkään) ovat omasta mielestään natiiveja englannin kielen puhujia eli siis ”täydellisiä”. Joskus jossain ryhmätöiden kirjotelmissa olen huomautellut pahemmista virheistä ja usein vastauksena on vain ollut inttämistä että kyllä he nyt osaavat, vaikka olisi sitten aivan päin honkia. Noh.. Minkäs teet. Mun puolesta saavat puhua niin kuin haluavat mutta ihmisten tulis ymmärtää että se on kuitenki Singlish, mikä on niiden oma kielensä eikä ns. oikeaa englantia. Kouluissa muuten opetetaan brittienglantia, mutta muistuttaako se sitä sitten? Ei tietenkään. Vielä täytyy mainita sentään että eräs opettaja pyysi ensimmäisenä koulupäivänä mua esittelemään itseni ja kommentoi heti sen jälkeen että tästä teidän tulee ottaa mallia että näin englantia oikeasti tulisi puhua.

Toivottavasti ei itelle oo tarttunu paikallisia huonoja tapoja mutta oon ainakin koittanut vältellä kovasti. Mutta nyt "Tsau oreddy" kuten täällä sanottais, eli pitää jo mennä!