Jos mänis pihalle

Välillä paistaa, välillä sataa. Uruguayn syksy on kuin Suomen kesä, eli kelit on oikein suotuisat! Ja kun kerran paistaa, ulkona kyllä keksii tekemistä.

Pihapuut on hyötykäytössä

Kivet on ihmeellinen luovuuden lähde, varsinkin Inkalle. Milloin ne on korvapuusteja, milloin jauhelihakastiketta.
Äipälle tarjotaan herkkulounaita ja pidetään kahvikutsuja.

<3

Sunnuntai oli löhöilypäivä, ihan liiaksi asti. Eka makoiltiin pihalla, sit siirryttiin sänkyyn ja sohvan nurkkaan. Lopulta illan hämärtäessä lapset otti vanhempia niskasta kiinni ja lähettin pikku kävelylle. Keskustan mukulakivikadut ja ravintola-alueet hurmaa edelleen.

Tönö

Täällä ois mukava käppäillä joskus kaksinkin.

Viikonloppuisin eksytään yleensä aina ravintolaan, vaikka ruuat on valitettavan usein aika onnettomia.

Limsa ainakin maistuu 

Yhestä luonnontuotekaupasta löysin ruisjauhoja, tekaisinpa tänään niistä pikaisesti leipäsiä. Taivaallinen tuoksu täytti koko talon, maku jäi toki hieman pliisuksi ilman hapanta taikinan juurta ja kaasu-uuni meinasi väkisin käräyttää pohjat.

Kyllä ne silti sen vaalean pullamössön voittaa, ei siitä pääse mihinkään!

Heppafestarit

Monen viikon taistelu netistä: toistakymmentä puhelua, muutama käynti kyseisessä liikkeessä ja ainaista Laurin työkaverin häiritsemistä ja työllistämistä. Entä lopputulos: luovutetaan ja otetaan nettitikku käyttöön, sitä nyt voin iltaisin käyttää kun Lauri tuo työkoneensa, tablettiin sitä ei saa liitettyä. Kyllä taas arvostan asioiden sujumista Suomessa, lupausten pitämistä, työmoraalia!

Ennen kuin hyökkään verolakanoiden kimppuun, pistän pari kuvaa männä viikolta. Ekana se kaikista tärkein ja suurin tapahtuma.

Tuliaiset Suomesta. Käsitättekö ollenkaan, minkä herkkujen äärellä elätte? Ekana loppui ruispalat.

Sunnuntaina suunnattiin läheiseen kylään Tararirakseen jonkinmoisille heppafestareille. Lounaaksi pitsaa, eli leipää tomaattikastikkeella, tällä kertaa ei ollut edes juustoa. Kärytettiin siellä myös jotain lerssiä, mutta niihin ei uskallettu koskea kun niissä pörräs sen verran elävää lihaa ympärillä. Tunnelma paikalla oli kuin savolaisten markkinoilla, leppoista meininkiä ja huulen heittoa. Kaikki tuntui tuntevan toisensa, mutta siltikään ei itselle jäänyt yhtään orpo olo.

Pikkuponit

Ratsailla näkyi paljon myös pikkutyttöjä ja -poikia, osa meni hyvinkin kokeneesti ilman satulaa  

Lounasta tulossa

Lehmipoijjaat tauolla

Jonkinlaista kisailua siellä oli käynnissä, jos ois itsekin laittanu rahaa peliin, ois voinu voittaa ihka oman ponin!

Vaatetus oli meillä turreilla ihan vääränlaista.

"Señor, puedes cuidar a Eric?" "Eric, quien?" "Eric, mi hermanito." :D Lauri pääsi lapsenvahdiksi.

"Herra, voisitko vahtia Ericiä?" "Kuka Eric?" "Eric, minun pikkuveljeni". Yläkerrassa oleva punapaitainen poika oli ilmeisesti saanut pikkuveljen vahtimisnakin ja pyysi Lauria vahtimaan tätä että pääsee ite rauhassa pomppulinnaan. Mikäs siinä!

Heppojen ihastelun jälkeen päädyttiin ajelemaan Montevideoon, piipahdettiin Lecoq-eläintarhassa jossa pitäis mennä uudemman kerran ajan ja eväiden kanssa. Se oli enemmänkin valtavan kokoinen puisto, jossa viettäisi helposti päivänkin käppäillessä ja elukoita katsellessa. Alueella oli kymmeniä parilloja vapaasti käytettävissä, ja useimmat niistä olikin sunnuntai-iltapäivällä varattuna. Me tosin jatkettiin kaupunkiin asti länkkäriroskaruuan perässä.

Eläimiä sai varsin vapaasti ruokkia.

Eilen tulikin sitten eläinkokemuksia lisää ihan ilman pääsymaksua. Pariin otteeseen olen täällä pikkukäärmeen yli ajanut autolla, mutta koululta Turoa hakiessa oli yhden señoran lava-auton lavalla melkoinen järkäle. Puolitoistametrinen "tapettu" mutta kiemurteleva python, ison limsapullon paksuinen ja ruma kuin mikä. Oli löytynyt rouvan vanhempien talosta, TALOSTA! Eka kertaa elämässäni voin sanoa jääneeni kirjaimellisesti tuijottamaan suu auki. Loppupäivän kuvittelin elukan meidän kotiin, ja mietin mitä ise olisin vastaavassa tilanteessa tehnyt. Aivan kuin tämä ei ois riittänyt, tapasin meidän pihamaalla tappavan myrkyllisen hämähäkin. Kerran olen limsapullolla ja kivillä taistellut nyrkinkokoista tarantellaa vastaan vain luovuttaakseni, en nimittäin hoksannut että kun elukka on ison hiiren kokoinen, ei se ehkä kuole samaan malliin kuin pikkuötökkä. Sen jälkeen ollaan kylmänviileästi vaihettu vaan tien toiselle puolelle, jos on kyseinen kaveri tullut vastaan. Tämä pihalla ollut myrkkyhämis on melkoisen pieni tapaus, mutta ei ole onneksi agressiivinen, pistää vain jos joutuu pinteeseen. Ulkona kuljetaan ehdottomasti kengät jalassa ja mielellään ei pelkillä sandaaleilla... Silti koti-ikävä nosti hieman päätään.

Arkea ja juhlaa

Toista viikkoa nettipimennossa taas. Lauri tuli tänään neljä tuntia etuajassa töistä kotiin jonkun paikallisten lakkoilun takia ja toi tuliaisena nettitikun. Käytetäänpäs nyt sitten tilaisuus hyväksi ja päivitellään urakalla kuulumisia.

Valittelin paikallisille kavereille nukkuvani vähän huonosti ja yksi heistä osoittautuikin Fengshui -asiantuntijaksi. Eipä mennyt kauaa, kun meidän koko talo koluttiin läpi ja etsittiin mahdolliset negatiiviset energiat eri huoneista. Tämän seuraksena mööpleerattiin ruokapöytä, nojatuoli, sohva, Inkan sänky ja meidän sänky uuteen nurkkaansa. Löytyi myös selitys miksi lapset syövät välillä niin huonosti... :D Yksi ruokapöydän tuoleista on edelleen käyttökiellossa, kun ei täydellistä paikkaa sille löytynyt. (Nukkumiselle löytyi myös vähän maanläheisempi selitys, kun eräs kaunis yö sänky räsähti kappaleiksi.)

Tämä sohva sai väistyä, kun oli sukset noin ristissä. Villa suojaa mahaa energioilta.

Turo pääsi paikalliseen fudiskerhoon. Ihmeteltiin koko kesä, miten voi olla mahdollista, ettei täällä kukaan koskaan pelaa jalkapalloa ja Uruguay pärjää silti lajissa niin hyvin. Nyt syksyn tullen kentät ovatkin täyttyneet, ei kai hullukaan kesällä pelaa!

Turo erottuu Ajaxin puvussaan joukosta

Onko Suomessa tämänikäisille jo valmennusta?

Viime lauantai saatiin viettää Chileläisen pojun synttäreillä. Edelleen ihmettelen tuota panostusta noihin juhliin... Lauri kertoi työkaverista, jonka serkku oli ottanut pankkilainan 15-vuotiaan tyttärensä juhliin, johon olikin sitten hurahtanut 15000 jenkkidollaria kahisevaa. 15-vuotta tuntuu olevan se maaginen ikä mitä kuuluu juhlia erityisen huolella. Täällä ei sentään ole niinkuin naapurimaissa, jossa tyttären juhlaan kuuluu vielä hankkia typylle silikonit. Kyseisellä serkulla on toinenkin tytär, nyt 13-vuotias. Ei taida olla edellinen laina vielä kokonaan lyhennetty uusiin pippaloihin mennessä.

Sankari kynttilää puhaltamassa 

Turolle puhutaan espanjaa, saksaa ja englantia, hyvin sujuu

Töttöröö

Sunnuntaina lähdimme metsästämään lounasta sadan kilometrin päähän. Ruoka oli kyllä arvokasta mutta paikka käymisen arvoinen, viihtyisä yli 100-vuotias viinitila vanhoine kulkupeleineen ja rakennuksineen.

Juotavaa riitti

Aarrekammio

Tämä kuva piti ottaa ukille <3

Rypäleitä oli oikeasti niin kauas kuin silmä kantoi

Mehukkaita olivat suoraan puskasta

Pikkusen otettiin matkaevääksikin

Nom nom.

Turo on päässyt myös ihan kunnalliseen kouluun, yleensä kun ulkomaalaiset menevät yksityiskouluihin. Kyseessä on ihana pikku maalaiskoulu kävelymatkan päässä kotoamme. Koulussa on yhdeksän eri ikäistä oppilasta Turo mukaan lukien, sekä opettaja ja keittäjä/siivooja. Poju pukee onnessaan tuon "lääkärintakin" aamuisin päälleen, kun kavereillakin semmoinen on. Äipän näkökulmasta tuo on pikkuisen epäkäytännöllinen asu liikkuvaiselle ihmislapselle suurine rusetteineen. :D

Ei taida ihan espanjaa tulla vielä taululle

Turo maestran kanssa, tuo sininen mytty rinnuksissa kuuluisi olla rusetti

Ulos mennessä onneksi tunika heitetään naulakkoon. Saako Suomessa kastella opettajaa vesi-ilmapalloilla?

Los bastardos sin gloria

Eli kunniattomat paskiaiset! Otetaan keskiverto viinaan menevä suomalainen (tai itä-eurooppalainen) mies ja lähetetään se projektitöihin maapallon toiselle puolelle, normaalin elinympäristönsä ja sosiaalisen verkostonsa ulkopuolelle. Korostuuko uudessa tilanteessa miehen positiiviset ominaisuudet ja henkinen rikkaus? Ei, ei todellakaan. Keskiverto mies kadottaa kaiken kunniansa. 

Ei perhettä näkemässä, ei sukulaisia kyttäämässä, eikä tarvetta täyttää omaa sosiaalista lokeroaan ja suojella omaa mainettaan. Toiset turvautuvat alkoholilla läträämiseen tai huumeisiin, toiset törsäävät huoriin, jotkut "ostavat" paikallisen vaimon ja jotkut ajautuvat oikeaankin parisuhteeseen. Jotkut taas tekevät kaikkea tätä tasapainotellen Suomessa odottavan perheensä ja usean paikallisen rakastajattaren tai sijaisvaimon kanssa. 

On esimerkkejä suomalaisista miehistä jotka asuvat täällä hotellissa toisten suomalaisten kanssa. He viettävät rietasta elämää muiden silmien alla paikallisten sijaisvaimojen tai maksullisten naisten kanssa. Oikean perheen tullessa lomalla vierailulle, esitetään normaalia ja viatonta ja leikitään vaimon ja lasten kanssa samalla uima-altaalla, jossa vielä edellisiltana pelehdittiin ilotyttöjen kanssa. Esitellään perhettä samassa paikassa asuville kavereille jotka kenties pelaavat mukana, odottaen kauhulla vuorostaan oman perheensä seuraavaa visiittiä. Loman päättyessä oman vaimon lämpö ei ole vielä ehtinyt haihtua sängystä siinä vaiheessa kun siinä taas peuhataan paikallisten huorien tai kakkosvaimojen kanssa.

Erilaisia variaatioita on kuultu monia. On tapauksia joissa mies on päätynyt oikeaan parisuhteeseen ja asunut paikallisen naisen kanssa yhdessä jo toista vuotta. Naiselle on tietysti luvattu kuut taivaalta ja hän olettaa lähtevänsä miehen komennuksen päättyessä uuteen elämään Eurooppaan. Lähtöpäivänä joko mies vain katoaa ilmoittamatta mitään, tai kertoo ettei nainen olekaan lähdössä mukaan, koska Suomessa on jo perhe odottamassa.

Äskettäin eräs mies ei päässyt lentokoneeseen asti, vaan päätyi putkaan ajauduttuaan tappeluun paikallisen sijaisvaimonsa kanssa. Tajuttuaan joutuneensa hyväksikäytetyksi ja petetyksi, nainen sytytti miehen vaatekaapin tuleen estääkseen tämän lähdön ja ajautui käsirysyyn. Tarina ei vielä kerro pääsikö mies jo onnellisesti takaisin oman perheensä luokse. 

On suomalaisia naisia jotka ovat asuneet täällä miehensä kanssa projektin ajan. Loppuvaiheessa nainen lähtee joitakin viikkoja tai kuukausia aiemmin kotiin ja puhuu muiden naisten kanssa luottavansa omaan mieheensä täysin. Kuinka ollakaan, heti vaimon lähdön jälkeen sama mies jää rysän päältä kiinni paikallisessa bordellissa. Mutta keneltä löytyy sydäntä kertoa tällaiselle luottavaiselle naiselle? 

Kun tällaisia miehiä tulee vastaan töissä, on vaikea pidättäytyä lyömästä virnettä heidän kasvoiltaan, etenkin jos vielä kuulee heidän retosteluaan edellisestä viikonlopusta. Onhan täällä paljon kunniallisiakin miehiä, mutta toisaalta minun korviin päätyy varmasti vain murto-osa ehkä vielä karummasta todellisuudesta. Yksinäiset miehet saavat minun puolesta tehdä mitä lystäävät. Silti on vaikea katsoa silmiin ja puristaa sellaisen miehen kättä, jonka tietää bordellin vakioasiakkaaksi ja jonka tietää olleen huorissa edellisenäkin iltana. 

Kaiken lisäksi suomalaiset ja muutkin eurooppalaiset valittavat aina miten paikalliset ihmiset ovat niin tympeitä ja epäkohteliaita heitä kohtaan. Katsoisivat peiliin. Jos suomalaiseen pikkukaupunkiin tulisi pariksi vuodeksi muutama tuhat ulkomaalaista "kunniatonta paskiaista", kuinka paljon paikallinen yhteisö jaksaisi heitä arvostaa? Monet eurooppalaiset eivät osaa kieltä edes sen vertaa että osaisivat tervehtiä oikealla tavalla, puhumattakaan siitä että osaisivat käytöksellään muuten kunnioittaa paikallista kulttuuria. Luulenpa ettei minun tarvitse edes mennä yksityiskohtiin eurooppalaisten juomatavoista ja siitä mitä tapahtuu viikonloppuisin ravintoloissa ja baareissa... Paikallinen väestö ei tosiaan käytä alkoholia samalla tavalla.

Pian tämä projekti on ohi ja luulen että 95% Colonian väestöstä huokaisee helpotuksesta siinä vaiheessa. Ehkä 5% väestöstä jää kaipaamaan rikkaan porukan tuomia taloudellisia hyötyjä. Eurooppalaiset ovat ansainneet täällä itselleen hyvän maineen... Bastardos...

Sol te amo!

Sateisen helmikuun jälkeen ollaan saatu nauttia juuri sopivista keleistä, ei enää neljänkymmenen asteen kuumutta mutta aurinko on kuitenkin hellinyt. Lähellä uutta kotiamme on mukava kalastaja- ja camping-ranta, sopivan parin kilsan kävelymatkan päässä. Kalastajat tosin katsovat lämpimissä vaatteissaan vähän kieroon, kun pölähän paikalle bikineissä ja lapset juoksee kilpaan veteen.

Playa La Arenisca

Oikeinkin viihtyisä rantsu

Lapset olikin jo ehtineet kysellä, miks ei ikinä mennä uimaan...

Lumen puutteessa tehdään enkeleitä hiekkaan!

Ángel de arena

Vielä on kesäloman jäljiltä muutamia retkelijöitä paikalla

Tää ois hyvä kulkupeli suvijuhlille :D

Kelpasi paikallisille tämäkin herkku, edelliskerralla kun tarjottiin Runebergin torttuja, señor söi 4 ja señora 3 

Uusin lemmikkimme. Se yks kotilo tais jäädä kuvaamatta blogiin.

La vida

Tulipa kerrankin kuljettua kameran kanssa näissä arkisissa paikoissa, missä kuljetaan päivittäin tai viikoittain. Tässäpä siis teillekin vähän kuvausta meidän kotokylästämme ja arkipäivästämme täällä.

Micro Macro on supermarketti, jota yleisimmin käytetään

Yleensä haetaan hedelmät, kasvikset ja lihat kaikki omasta liikkeestä, jolloin saa valita isommasta valikoimasta ja ehkä tuoreempaa tavaraakin. Joskus monessa eri liikkeessä ravaaminen laiskottaa ja turvaudumme tähän markettiin, jonka valikoima yllättää kokoonsa nähden.

Kasvis- ja hedelmäkauppa

Lihakauppa, verhot on hyvä pitää kiinni ettei lihat lähe kävelemään

Apteekki, jossa myydään varsin vapaasti reseptilääkkeitä ilman reseptiä. Paketin kyljessä siis sattaa lukea ettei myydä ilman. :D

Pikku kiska, näissäkin on ihme valikoima kaikennäköistä

Yksityinen lääkäriasema, ulospäin paremman näköinen kuin sisältä, mutta ihan ok. Täällä ei sentään oo tullu viikottain käytyä.
Uruguayssahan voi lukea kuka tahansa lääkäriksi, yliopistoon ei ole pääsykokeita... :O 

Colonia Shopping pitää sisällään jokusen vaate- ja kenkäkaupan, kahvilan, elokuvateatterin ja ison ruokamarketin

Kuvaan sattui mopon selkään vain kolme, mutta parhaillaan viisihenkinen perhe kulkee samalla mopolla, joskus vielä koirakin. Eniten kauhistuttaa pikkuvauvat, jotka roikkuvat milloin kuskin, milloin kyydissäolijan kainalossa. Mopoja on liikenteessä paljon, liikennesääntöjä ei noudateta ja kypärä on harvinaisuus. Autoillessa on oltava aina varuillaan, oon nimittäin aika varma, että jos jotain sattuisi se merkitsisi linnareissua meikäläiselle, eihän se paikallisen vika ole. Sakottamisessa tuntuu olevan käytäntö että ota kiinni kaikki länsimaalaisen näköiset ja keksi joku sakko. Eräs poliisi sitten selittikin tätä, että paikallisille kun antaa sakot, ne eivät niitä maksa, that's it. Jostainhan sitä rahaa on saatava.

Ruokaostokset pakataan aina kauhean moneen puolityhjään kassiin

Maito myydään pusseissa, ja on muistettava tarkastaa ettei vuoda mistään nurkasta

Taitolaji tuo pussin avaaminen, ettei suurin osa mee kaataessa pöydälle 

Huoltoasema, jossa tankataan virman piikkiin ja nautitaan palvelusta, jota Suomessa harvoin saa

Nuo pikkuliikkeet onkin parhautta, ja mielestäni hienoa että puljut pysyy pystyssä ja käsillä tekijöille riittää duunia. Nämä olivat vain ne liikkeet jotka on vakiintuneet meidän käyttöömme syystä tai toisesta, mutta panaderioita, carnicerioita ja verduraksia on joka nurkalla. Paikalliset hakee maitopussukan tai pari kananmunaa noista pikkukioskeista, eivät keskitä mihinkään Micro Macroon saati sitten Prismaan tai Cittariin. :D