Sol te amo!

Sateisen helmikuun jälkeen ollaan saatu nauttia juuri sopivista keleistä, ei enää neljänkymmenen asteen kuumutta mutta aurinko on kuitenkin hellinyt. Lähellä uutta kotiamme on mukava kalastaja- ja camping-ranta, sopivan parin kilsan kävelymatkan päässä. Kalastajat tosin katsovat lämpimissä vaatteissaan vähän kieroon, kun pölähän paikalle bikineissä ja lapset juoksee kilpaan veteen.

Playa La Arenisca

Oikeinkin viihtyisä rantsu

Lapset olikin jo ehtineet kysellä, miks ei ikinä mennä uimaan...

Lumen puutteessa tehdään enkeleitä hiekkaan!

Ángel de arena

Vielä on kesäloman jäljiltä muutamia retkelijöitä paikalla

Tää ois hyvä kulkupeli suvijuhlille :D

Kelpasi paikallisille tämäkin herkku, edelliskerralla kun tarjottiin Runebergin torttuja, señor söi 4 ja señora 3 

Uusin lemmikkimme. Se yks kotilo tais jäädä kuvaamatta blogiin.

La vida

Tulipa kerrankin kuljettua kameran kanssa näissä arkisissa paikoissa, missä kuljetaan päivittäin tai viikoittain. Tässäpä siis teillekin vähän kuvausta meidän kotokylästämme ja arkipäivästämme täällä.

Micro Macro on supermarketti, jota yleisimmin käytetään

Yleensä haetaan hedelmät, kasvikset ja lihat kaikki omasta liikkeestä, jolloin saa valita isommasta valikoimasta ja ehkä tuoreempaa tavaraakin. Joskus monessa eri liikkeessä ravaaminen laiskottaa ja turvaudumme tähän markettiin, jonka valikoima yllättää kokoonsa nähden.

Kasvis- ja hedelmäkauppa

Lihakauppa, verhot on hyvä pitää kiinni ettei lihat lähe kävelemään

Apteekki, jossa myydään varsin vapaasti reseptilääkkeitä ilman reseptiä. Paketin kyljessä siis sattaa lukea ettei myydä ilman. :D

Pikku kiska, näissäkin on ihme valikoima kaikennäköistä

Yksityinen lääkäriasema, ulospäin paremman näköinen kuin sisältä, mutta ihan ok. Täällä ei sentään oo tullu viikottain käytyä.
Uruguayssahan voi lukea kuka tahansa lääkäriksi, yliopistoon ei ole pääsykokeita... :O 

Colonia Shopping pitää sisällään jokusen vaate- ja kenkäkaupan, kahvilan, elokuvateatterin ja ison ruokamarketin

Kuvaan sattui mopon selkään vain kolme, mutta parhaillaan viisihenkinen perhe kulkee samalla mopolla, joskus vielä koirakin. Eniten kauhistuttaa pikkuvauvat, jotka roikkuvat milloin kuskin, milloin kyydissäolijan kainalossa. Mopoja on liikenteessä paljon, liikennesääntöjä ei noudateta ja kypärä on harvinaisuus. Autoillessa on oltava aina varuillaan, oon nimittäin aika varma, että jos jotain sattuisi se merkitsisi linnareissua meikäläiselle, eihän se paikallisen vika ole. Sakottamisessa tuntuu olevan käytäntö että ota kiinni kaikki länsimaalaisen näköiset ja keksi joku sakko. Eräs poliisi sitten selittikin tätä, että paikallisille kun antaa sakot, ne eivät niitä maksa, that's it. Jostainhan sitä rahaa on saatava.

Ruokaostokset pakataan aina kauhean moneen puolityhjään kassiin

Maito myydään pusseissa, ja on muistettava tarkastaa ettei vuoda mistään nurkasta

Taitolaji tuo pussin avaaminen, ettei suurin osa mee kaataessa pöydälle 

Huoltoasema, jossa tankataan virman piikkiin ja nautitaan palvelusta, jota Suomessa harvoin saa

Nuo pikkuliikkeet onkin parhautta, ja mielestäni hienoa että puljut pysyy pystyssä ja käsillä tekijöille riittää duunia. Nämä olivat vain ne liikkeet jotka on vakiintuneet meidän käyttöömme syystä tai toisesta, mutta panaderioita, carnicerioita ja verduraksia on joka nurkalla. Paikalliset hakee maitopussukan tai pari kananmunaa noista pikkukioskeista, eivät keskitä mihinkään Micro Macroon saati sitten Prismaan tai Cittariin. :D

Tyasiaa

Ajattelin kirjoittaa itsekin jotain pitkästä aikaa. Päivät ja viikot ovat menneet todella äkkiä ja yhtäkkiä huomasin, että töitä on takana jo 4 kuukautta ja edessä enää näillä näkymin 2 kuukautta. Näyttää hyvin vahvasti siltä että paluu ajoittuisi toukokuulle, mutta eipä nuolaista vielä. Itselleni se sopisi kyllä mainiosti. Töissä on mukavaa, aika kuluu äkkiä enkä ole ehtinyt kyllästyä vielä mihinkään. Kuitenkin tuntuu että toukokuussa olisi ihanteellista palata takaisin. 

Olkoon tämä kirjoitus sitten pelkästään työasioista. Olen näpsinyt silloin tällöin muutamia kuvia työpuhelimellani (mallia kapula), joten kuvanlaatu ei näissä päätä huimaa.

Kuva työhuoneesta joulukuulta.

Alkuun työpisteeni oli tuossa pöydän päädyssä, mutta paikallisen insinööri-työkaverini jäätyä äitiyslomalle ennen joulua perin häneltä sekä työpisteen (näyttöineen - jes!), että ison osan työtehtävistä. Siitä lähtien olen jakanut siis huoneen vasemmalla istuvan arkkitehdin kanssa. Nämä ovat siis kumpikin paikallisia ja vieläpä sisaruksia. Meillä on ollut parisataa paikallista tyyppiä töissä ja nämä kaksi ovat käytännössä melkeinpä ainoat jotka ovat olleet hyödyksi. Ne muut ovat "kiintiö/pakkopalkattuja" paikallisia laiskiaisia ja aivan onnettomia työntekijöitä. Niille maksetaan sitten turhasta jopa 3-kertaista palkkaa verrattuna alan normaaliin palkkatasoon.

Paikallinen liitto vaati palkkaamaan tietyn määrän paikallisia suhteessa eurooppalaisten lukumäärään. Työt olisivat varmaan edenneet paremmin jos työmaalla ei olisi ollut lainkaan paikallisia häiritsemässä, etenkin jos paikallinen rakennusalan liitto olisi pitänyt näppinsä erossa työmaasta. Latinot ovat laiskoja ja huonoja työntekijöitä? Kyllä, tämä klisee pitää paikkansa. Hyvänä yksityiskohtana rakennusliitto keskeyttää monesti koko maan kaikki (!) rakennustyöt loppupäiväksi tai seuraavaksi päiväksi, jos jossain päin maata kuolee liittoon kuuluva työntekijä - ihan sama kuoliko se sitten työmaalla tai kotonaan sydänkohtaukseen tms. Liiton toiminta on täysin mielivaltaista ja naurettavaa.

Alunperin sukset menivät ristiin ilmeisesti siksi, kun ulkomaalainen yhtiö osti (muistaakseni 2 miljardin sijoituksilla) itselleen lakien vastaisen poikkeusluvan muuttaa tehtaan alue verovapaaksi vyöhykkeeksi. Tämä tietysti on epäreilua ja paikallisen kilpailulainsäädännön vastaista mutta raha puhuu. Tietysti myös paikallinen liitto kihisee kiukusta siksi koska tänne on tuotu niin paljon eurooppalaisia työntekijöitä. Eivät ne välitä siitä, että paikallisilla ei kuitenkaan olisi tarvittavaa osaamista tehdä hommat itse.

Osa ruokalasta hiljaisena lauantaipäivänä. Normaalisti tämä on tupaten täynnä.

Tuolta peränurkasta kuljetaan ulos, kunhan ensin lapioidaan tiskit ja jätteet seinän aukosta.

Päivän epämääräinen ruoka-annos ja suojavarustus.

Syöttölä on surullisenkuuluisa paikka, jossa lounastaa päivittäin tällä hetkellä vajaa kolmisentuhatta henkilöä. Aloittaessani kävijöitä oli 4000-5000. Ruoka tulee ties mistä ja se ilmeisesti vain lämmitetään täällä. Ainut hyvä puoli ruoassa on se, että minun ei tarvitse maksaa siitä. Toisaalta myös se, ettei täällä tarvitse syödä kuin kerran päivässä. Muut eväät tuon itse. 

Erilaisia huhuja ja kauhutarinoita liikkuu monenlaisia liittyen ruokaan, sen valmistukseen, keittiössä parveileviin rottiin, torakoihin, sekä erilaisiin tauteihin mitä ruoasta on saatu. Itse en ole sairastunut, mutta ruoka on enimmäkseen todella pahaa. Ehkä 50% ruoista on ollut pahaa, 40% itkua pidätellen syötävää ja 10% hyvää. Keittoja on saatavilla lisäksi päivittäin, mutta ne näyttävät ja maistuvat virtsanäytteeltä (en ole tosin maistanut sellaista aiemmin). Ilmaisesta ruoasta ei voi valittaa - tosin se on yleisin päivittäinen valituksenaihe.

Työmaata.

Eukalyptuspuuta alkaa olla jo jokunen kuutio tehtaan tuntumassa.

Näkymää ruokalan ovelta.

Työläisten asuntolaleiri. En voinut vastustaa kiusausta tehdä pieni lisäys portin päälle.

Tammikuun lopulle asti iso osa eurooppalaisista duunareista asui tässä leirissä, joka on tehtaan vieressä. Tästä puhuttiin monesti vitsaillen keskitysleirinä. Olosuhteet olivat kohtalaisen ankeat, tekemistä ei ukoille juurikaan ollut ja aidatulle alueelle kuljettiin porttien kautta leimaamalla. Lähimmät kunnon kaupat ja aktiviteetit ovat kai yli puolen tunnin ajon päässä. Ilmeisesti suosituimpia ajanvietteitä iltaisin oli ryyppääminen, huumeet ja maksulliset naiset. Uruguayssa kannabis on laillinen aine ja muutkin herkut ovat helposti saatavilla. Hyvä puoli tässä paikassa on se, että täältä kävelee työmaan portille 5 minuutissa.

Tehtaan johdolta tuli tammikuussa yllättäen käsky, että leiri pitää tyhjentää asukkaista parin viikon sisällä. Alkoi hirmuinen härdelli että saatiin kaikille ukoille järjestettyä uudet majoitukset Colonian kupeesta nopealla aikataululla. Herroilla oli kauhea kiire saada alue tyhjäksi ja oli kriittistä saada tämä tila heti käyttöön puutavaran säilytykseen tms. Noh, tyhjentämisestä on kulunut jo kuukausi, eikä leirille ole tehty kerrassaan yhtään mitään! Vaikuttaa kiusanteolta koska projekti kestää enää jokusen kuukauden, mutta viime metreillä vielä pistettiin kaikkien duunareiden majoitusasiat uusiksi. Ukot kulkee tällä hetkellä Colonian läheltä bussikuljetuksella johon menee 1h suunta. Olosuhteet ovat toki paremmat mutta työpäivät pitenivät ukoilla käytännössä melkein 2 tunnilla.

Vasemmalla olevista porteista kuljetaan sisään "kellokortin" kanssa.

Eipähän tarvi enää seurata leirin leimauksia. Aiemmin nimittäin oli tyypillistä että silloin tällöin ukot menivät kesken työpäivän punkkaansa päiväunille ja palasivat myöhemmin vaivihkaa takaisin sorvin ääreen. Nykyinen duunareiden majapaikka on samantyyppinen "mökkikylä", mutta ilman aitoja ja lähellä Coloniaa ja aktiviteetteja. Suuri ilo on huhujen mukaan se, että enää ei tarvitse lähteä naisten perässä bordelleihin (kyllä, edellisen leirin lähelle perustettiin heti sellaisia, hyvä bisnes varmasti) vaan alueelle tuodaan Montevideosta asti bussilasteittain naisia jotka tekevät kotikäyntejä... Noh ilonsa kullakin. Tokihan myös kaupat, ravintolat ja baarit ovat nyt lähellä. Varsin monet duunarit tulevat rahattomana, tienaavat täällä todella hyvin ja kuluttavat sitten kaikki tienestit viinaan, huumeisiin ja naisiin. Lopulta he palaavat taas kotiin rahattomina. Eiköhän suurin osa ole kuitenkin ihan asiallisia ihmisiä??

Pari kuukautta siis näillä näkymin vielä mennään... Se vierähtää kyllä hetkessä jos sujuu samaan malliin kuin tähänkin asti! Koitetaan nauttia vielä jäljellä olevasta ajasta. Täällä pikku hiljaa aletaan taittua syksyyn päin, vaikka on täällä vieläkin päivälämmöt siinä 25 asteen molemmin puolin. Illat ja aamut tosin alkavat olla jo viileitä, kuten silloin kun tultiin tänne alkukesästä. Kaiketi maalis- ja huhtikuu pitäisi olla täällä vielä aika lailla Suomen kesäkelejä. Toivotaan niin!

Ottaisko lemmikin

Turon kesäkoulu loppui joten kai se vääjämättä syksy lähestyy. Semmoinen oli ainakin tunnelma tänäaamuna, kun kaivoin lapsille takit puistoreissulle päälle ja itse olin ohuissa leggareissa paleltua. Kesäkoulu oli mainio paikka Turolle purkaa valtaisaa liikkumisen tarvettaan, ja esim. melomassa poju on ehtinyt käydä enemmän kuin äippä ja iskä yhteensä elämänsä aikana. Koulun päätösjuhla oli varsin urugualainen kokemus... Juhla alkoi 8 illalla ja odotimme mukavaa lastenjuhlaa esityksineen. Paikalle saavuttuamme huomattiin osan porukasta olevan iltapuvuissaan täydet tällingit päällä. Kun kello läheni kymmentä, ja ohjelmanumerona oli edelleen hikisessä ja hapettomassa liikuntasalissa oppilaiden esittely, päätti tämä porukka lähteä. Ei tosin oltu ensimmäiset lähtijät. Juhla oli enemmänkin kuin joku gaalailta, iltapuvuissa olleet aikuiset kävelyttivät oppilaita catwalkille yksi kerrallaan ja musiikki pauhasi kuin yökerhossa konsanaan... :D 

Juhliin lähdössä, Inkalla yleisin ilme mikä valokuviin saadaan

Piraatti (vai sulttaani) ja koulun toinen suomalainen prinsessana

Catwalkilla, tuonne ei tosin juroa suomalaista piraattia saatu menemään!

Tänä aamuna mentiin siis leikkipuistoon, ettei oltais siivoojan tiellä, ja mihin törmäsimmekään! Tiellä ei tarvi väistellä ainoastaan kulkukoiria ja -kissoja, vaan myös hämähäkkejä, ettei tuu lommoa autoon. :O

Tämän lähemmäs en uskaltanu

Huomenna onkin tämän yh-äidin harvinainen vapaapäivä, lastenhoitaja tulee aamulla ja mamma lähtee kaverin kanssa Buenosiin shoppailemaan!

Toimii, ei toimi

Netti tuli taloon viikonloppuna eikä sen jälkeen toiminut päivääkään. Varsinkin Suomen pelien aikaan meinasin tosissaan repiä pelihousuni, Lauri sentään seurasi pelejä töissä! Itse sain venäjänpelin aikaan todella jännittäviä Whatsup-päivityksiä sisaruksilta (puhelimessa netti joka juuri ja juuri jaksaa ilmaisviestit lähettää) tyyliin: "3-1", "yv", ja "voitti".

No, joka tapauksessa tällä hetkellä netti pyörii joten koitetaas pistää vähän päivitystä elämästämme.
Uuteen kotiin muutettu ja enimmät hiiret ja heinäsirkat talosta häädetty, katto ei vuoda sateella (jota paikalliset vieraamme päivittelivät ja samalla onnittelivat hyvästä talovalinnasta), lapsilla tilaa leikkiä pihanirmella (joka leikataan parin viikon välein traktorin perään laitettavalla niittokoneella). Suomen koti alkaa tuntua luksusasunnolta, vaikka valitsimmekin parhaan talon mikä tarjolla oli näin kesäsesongin aikaan.

Maalla asustelemme nykyään, pieni laguuna jopa vieressä! Melkein normaalin talon näkoinen, kuten eräs ystäväni lausui.

Lähimmät naapurimme kaksi heppaa, seuraavana näkyy lehmälauma. On tässä ihmisasumustakin toki näkösällä.

Jotenki palmut ja lehmät on niin hassu yhdistelmä

Lapset tykkää syöttää elukoita ja nauttii elosta pihalla

Muuton jälkeen kävimme pikaisella lomalla Buenos Airesissa. Tämän ikäisten aktiivisten lasten kans reissaaminen asettaa pieniä rajoitteita matkaamiseen, mutta muutamissa mielenkiintoisissa paikoissa ehdimme pyörähtää lahjomalla leikkipuistoilla ja jätksikioskeilla. Yksi reissun kohokohdista taisi olla huikea thairavintola, jonne pääsyä odotimme vesi kielellä, Uruguay kun taitaa olla ainut kolkka maailmassa jossa ei tuota rakastamaamme ruokaa hevillä löydä, eikä myöskään kiinalaisia ravntoloita kovin.

Rikkaiden hautausmaa oli yksi näistä paikoista, mihin selvisimme

Kovin kauniita hautoja sieltä löytyikin!

Tämä kirkko näytti hieman ahdistuneelta naapureihinsa

Turo oli koto-Coloniassa harjoitellut parturin ammattia, ja ne ihanat kultakutrit piti sitten käydä parsimassa.

Kuvat on vähän harmajia, helmikuu on ollut sateisin kuukausi täällä kolmeenkymmeneen vuoteen. Nyt on onneksi sateet taas hellittäneet ja luvassa hieman kesäisempää säätä. Toki melko lämmintä on ollut sateellakin, välillä tosin joutunut housut kaivamaan kaapin perältä, mutta ulkoilu ei ole niin kovasti houkuttanut.

Naapuritilalla myydään tuoreita kasviksia, hedelmiä ja munia päivittäin suht edullisesti, muutenhan täällä on yllättävän kallista kaikki.

Tämä satsi maksoi semmoiset 15euroa, ja kannettiin autoon asti kun olin Inkan kans liikkeellä!

Katotaan niin perjantaina klo14 suomen aikaa netti on poikki taas. Odotan taas vilkasta watsappikeskustelua armaat ystävät! 

Buenos dias Buenos Aires!

Turo on kovasti halunnut päästä Argentiinaan sen jälkeen kun luki Aku Ankasta argentiinalaisten muurahaisten syöneen Akun huonekalut. Toive on sitten toteutettu, ylitettiin Rio de la Plata torstai-iltana ja tultiin viettämään erittäin harvinaista useamman vapaapäivän viikonloppua Buenosiin. Blogikirjoitukset ovat jääneet kun muutimme uuteen kotiin ja odotamme edelleenkin nettiä taloon. Kun on Uruguaysta puhe, olisin iloisesti yllättynyt jos netti tulisi ennen Suomeen paluutamme. Toivottavasti saamme kuitenkin välillä päivitettyä tilannetta tännekin. Ei oo muurahaisia näkynyt.

Kaunis päivä Coloniassa

Tässä pieni kuvasarja eiliseltä sunnuntaikävelyltä. Aamulla käytiin uimassa, syötiin ja vietettiin siestaa pahimman kuumuuden ylitse (12-15). Viime viikkoina on välillä ollut tuskallisen kuumaa (40 asteen nurkilla) ja kenties ensimmäistä kertaa elämässään Annakin on valittanut liiasta kuumuudesta! Kolmelta lähdettiin kävelylle rantaa pitkin kohti keskustaa, pysähdyttiin välillä ravintolaan syömään, kahvilaan jätskille, leikkipuistoon yms. Kotiin palattiin sopivasti auringon laskiessa yhdeksän nurkilla.

Helmi vanhassa kaupungissa.

Noita siistejä lamppuja on joka puolella.

Colonian sympaattinen paloasema.

Tunnelmallisia keitaita riittää eri puolilla kaupunkia.

Pirtsakoita julkisivuja. Kaiketi säästösyistä monesti vain etupuoli on maalattu.

Katoille tekisi mieli päästä maisemia katselemaan.

Kulkukoiria on täälläpäin riesaksi asti.

Karting-areenalla lapsetkin pääs ajamaan.

Mäenlaskua paikalliseen tyyliin pahvinpaloilla.

Illansuussa ramblalle alkaa keräntyä väkeä jostain syystä jalkakäytäville!

Ei siis niinkään biitsille, eikä nurmikolle vaan nimenomaan jalkakäytäville. Monesti auto pistetään tuohon tienreunaan parkkiin, peräkontti auki, poppivehkeet tulille ja istuskellaan - teinit, lapsiperheet ja vanhukset sulassa sovussa. Hauskaa väkeä! Joskus tekisi mieli katsoa kuinka pitkään porukka täällä istuskelee, todennäköisesti aamuun asti.