Feliz Año Nuevo 2014!

Uudenvuodenaattona ei jaksettukaan olla vaan kotona, vaan päätettiin lähteä pienelle autoajelulle Coloniasta vasemmalle päin. No, ei siitä niin pieni tullutkaan vaan päivän aikana mittariin kertyi rapiat 500km. Takaisin tultiin 23:45 ja ehdittiin sopivasti katselemaan pommituksia meidän pihalla. Harmi (tai hyvä lähinnä) että lapset olivat simahtaneet jo hyvän aikaa sitten. Paukuteltiin omat pommit maantienvarressa, eli tähtisadetikut ja muutama roomalainen kynttilä. Lapset olivat silti innoissaan!

Kamera unohtui matkasta, mutta tabletti sattui olemaan mukana. Kuvien laatu voi siis olla jonkinlaista.

Ensimmäinen pysäkki: Montes del Plata eli mun työpaikka.

Työpaikka on meidän talolta noin 60km päässä keskellä ei mitään. Ajettiin kuitenkin tästä ohi joten poikettiin 10km reitiltä että Annakin näkee paikan. Paljoa tämän lähemmäksi ei oikein pääse ilman kulkulupia. Turo kysyi heti innoissaan että "isi teetkö sä hommia kaikissa noissa torneissa?". Valitettavasti totuus on jotain paljon tylsempää!

Putavaranippuja on tuotu tehtaan lähelle jo pitkän aikaa ja valtavat määrät.

Tyypillisen näköisiä rahvaan asumuksia.

Ajettiin ensin Carmeloon hengailemaan ja syömään ja sen jälkeen Nueva Palmiraan. Aika kaameita paikkoja jos suoraan sanotaan (itse kylien keskustat siis). Carmelossa tosin lähdettiin seuraamaan erästä "bodega" -kylttiä eli kohti viinitilaa tai viinikellaria tarkemmin ottaen.

Perheyrityksellä oli kyllä todella komiat puitteet

Joku vastaava pitäisi rakentaa omaankin kaivoon.

Mikähän mahtoi olla lasten mielestä mielenkiintoisinta?

Viiniviljelmiä on täällä Carmelon ympäristössä välillä silmänkantamattomiin.

Joku ukin vanaha laite.

Jututin viininteon nikseistä paikalla ollutta perheen 10v poikaa. 

Vielä hyvästit ankoille ja matka jatkui!

Nueva Palmira oli suorastaan järkyttävä räkälä. Teollisuuskylä joka on parhaat päivänsä nähnyt varmaan jo 1800-luvulla. Ei viihdytty kovin kauaa vaan päätettiin jatkaa matkaa kohti Doloresta. Paikan nimi on suomeksi "surut" tai "tuskat" ja eipä tosiaan ollut kovin hääppöistä. Seuraava paikka oli Mercedes ja heti tietysti paljon parempi. 

Erittäin tyypillinen uruguaylainen maisema maantien varrella.

Toinen tyypillinen maisema. Vaihda eläimeksi joko heppa, lehmä tai lammas.

Reilut 82% (wiki) Uruguayn maapinta-alasta on otettu laidunmaaksi, lihan tuotantoon, maidon tuotantoon yms. Sen todellakin näkee. Tähän mennessä ollaan koluttu tätä maata Fray Bentosin ja La Paloman välillä (600-700km etäisyys rannikkoa pitkin) ja kaupunkeja ja kyliä lukuunottamatta maisema ei tosissaan ole kerrassaan mitään muuta kuin landea! Toisaalta se on hyvin kaunista mutta jokseenkin yksitoikkoista pidemmän päälle.

Martti! Kuulema vain hinauskoukku puuttui. Turo ihasteli tätä pitkään.

Välillä kyseenalaistimme koko retkemme järkevyyden kun ajelimme vain paikasta toiseen katselemassa paikkoja. Aina kun lapset eivät enää jaksaneet istua autossa, hypättiin tien varteen ampumaan raketteja, leikkipuistoon (jos sellainen oli lähistöllä), jätskille tai vaikka kiipeämään puuhun. Ei kai sitä aina tarvi niin järkevä ollakaan, loppujen lopuksi lapset jaksoivat todella hyvin. 

Tämä puu oli ehkä parasta Fray Bentosissa.

Turo intoutui poseeraamaan ravintolassa.

Retkemme. Oltiin ensimmäistä kertaa tuolla suunnalla.

Ensimmäisenä päivänä ei sitten jaksettukaan tehdä mitään erityistä. Oltiin vain kotosalla ja levättiin.

Biitsillä aamusta.

Lapset olivat kumman hiljaa pihalla. Olivat varastaneet fairyä keittiöstä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Hyvää Uutta Vuotta!

Tilannekatsaus

Näin vuodenvaihteen kynnyksellä on hyvä aika antaa palautetta. Luetko blogia, tykkäätkö siitä ja haluatko että kirjoitamme myös ensi vuonna? Jos vastasit kyllä, kirjoita joku kommentti tähän viestiin, mailaa tai laita viesti facessa minulle tai Annalle. Viestin sisältö on vapaavalintaista mutta pakollista.

Minulla menee suurin osa ajasta töissä, joten en ole 2 kuukauteen ehtinyt pitää juurikaan yhteyttä kavereihin. Pahoittelen! Emme myöskään tiedä ketkä blogia lukevat tai lukeeko kukaan?

31. ja 1. päivä on mulla vapaata ja ajattelimme olla Coloniassa. Buenos Airesin isot ilotulitukset näkyvät kuulema joen yli tänne asti ja aiomme käydä katsomassa sitä. Keliä on luvattu eikä meillä sen kummempia suunnitelmia vielä oikeastaan olekaan.

Mitenkäs vuosi vaihtuu siellä Suomessa?

"Äiti kato mä teen bäkkärin" - matkan aikana takapenkiltä kuultua.

No onkos tullut kesä

Joululoma on sit lusittu! Lauri oli ottanut omavaltaisesti maanantainkin vapaaksi, joten saimme neljän päivän reissun tehtyä täällä Uruguayn sisällä. Olimme varanneet majapaikan yhdeksi yöksi pienestä merenrantakylästä La Palomasta, jossa sitten kiertelimme majataloja ja hotelleja löytääksemme sen meille kaikista osuvimman lomapaikan jouluksi. Ja sepä sitten löytyikin!

Metsän keskellä täydellinen joulunviettopaikka 

Meidän bungalovi, Inka riippumatossa

Ei päässeet moskiitot ja muut ystävät puraisemaan

Joulutunnelmamme taisi pelastaa eräs apteekki, jossa myytiin After Eighteja. Muuten mentiin aika eksoottisissa tunnelmissa, merestä ja auringosta nauttien. Toisaalta perinteisen joulutunnelman puuttuminen helpotti myös ikävään, eikä rakkaita läheisiä kotosuomesta kaivannut niin paljoa.

Inka ei paljoa arastele, onneksi ei ollut elossa oleva rapu

Lauri aalloilla

Olisin voinut itsekin jatkaa surffausharjoitusta, mutta Atlantin vesi olikin ihan jäätävän kylmää! Hyvä että uskalsin pulahtaa. Toisaalta se oli ihan hyvä asia, kun lämpöasteet kipusivat 35 paremmalle puolelle. Lisätään nyt tähän siis ettei Colonia ole meren rannalla, vaikka niin itsekin kartasta päätellen kuvittelin ennenkuin muutimme sinne. Tavallisesti me siis pulikoidaan makeassa jokivedessä, joka laskeutuu Argentiinasta ja Brasiliasta asti.

Papa Noeliksikin kutsuttu kaveri nauttii, nauttii ja nauttii

Poijjaat biitsillä. 

Rauhaisa ranta, meri ei niinkään

Joulupäivänä lähdimme haikein mielin ajelemaan kotia kohti, tapanina kun jatkui taas työt ja arki. Suunnitelmissamme oli pysähtyä Montevideossa jaloittelemaan ja syömään, mutta siellä olikin kaikki paikat kiinni! Emme hoksanneet edes ajatella asiaa etukäteen, kun La Palomassa oli kaupat ja ravintolat auki koko joulun ajan. Eräälläkin huoltoasemalla oli myymälä auki, mutta kun yritimme päästä lasten kanssa vessaan, meille sanottiin ettei niitä saa käyttää. Siis aivan naurettavaa. Turo pissasi sitten huoltoaseman pihaan. Tai no, ihan kaikki ei sentään olleet kiinni, löysimme yhden kirjakaupan mikä oli auki. :D 

Kotona oli talon juurella kasvava puu puhjennut kukkaan 

Lukijamme vinkkasi aidassa kasvavan hedelmän olevan syötävää, ja niinhän se olikin. Taitaa olla jotain sukua passionhedelmälle.

Täällä lämpömittarit paukuttaa nyt lähemmäs neljääkymmentä, ei ole saunaa tarvinnut rakentaa. Kylläpä se kohta tulee taas kunnon rankkasade ja viilenee kymmenisen astetta, pääsee taas uloskin. 8)

Viikonloppua

Päivät kuluvat nopeasti, vaikkei meillä joulukiireitä olekaan. Joulun viettoa emme ole suuremmin suunnitelleet, taidamme elää päivän kerrallaan ja katsoa mistä itsemme löydämme silloin.

Viime perjantai oli erityisen mukava päivä. Jätin lapset lastenhoitajan huomaan ja lähdimme sekalaisella naisporukalla tutustumaan lähitienoon pieniin maatiloihin ja juustoloihin. Mieleenpainuvin paikka oli ehkä se lammasfarmi, jonka omistaja oli arkkitehti ja vaimo psykologi, jotka eräänlaisena harrastuksenaan tekivät lampaanmaidosta herkullista Feta-tyyppistä juustoa. Paikassa vilisi myös muita eläimiä, kanoja, ankkoja, hevosia, ja omistajat olivat rakentaneet kolme taloa, ja käsittääkseni elivät jonkinlaisessa kommuunissa ja tarjosivat myös majoitusta. Viimeisellä tilalla meille tarjottiin ihan mieletön lounas, jonka eri  ruokalajit olivat alkupaloista ja leivistä sopan ja pääruuan kautta jälkiruokaan pariskunnan itse valmistamaa lähi- ja luomuruokaa. Aterioimme hevosaitauksen vierellä suuren puun alla usamman tunnin, ja suunnittelin jo tulevani paikkaan varmasti uudestaan koko perheellä.

Tuliaisena reilu kilo homejuustoa

Kotona odottikin melkoinen ylläri, Laurin tilaamat kukat!

<3

Ei näitä kukkia tosin ihan joka päivä ovelle kanneta, vaan syntymäpäiväni kunniaksi.

Tänään oli taas Laurin ainoa vapaapäivä tällä viikolla, joka menikin leppoisasti uiden, lentopalloa pelaten ja grillaten. Rannat alkavat pikkuhiljaa täyttyä turisteista ja paikallisista, kun kesä todella alkaa. Mihin luokkaan itse kuulumme, siirtolaisiin...? :D

Laurin isku saatiin torjuttua! :D

Nos grillaamos vai miten se meni

Tuliaisjuustoja tässäkin, parmesanon tyyppistä ja kahta erilaista Fetajuustoa

Grillatessamme kävi yksi apina pihapuussa

Täytyy nyt Turosta kertoa vielä se juttu, kun illalla potkittiin palloa pihassa ja lopulta se meni aidan yli naapurin puolelle. Me ei Laurin kanssa oltu tarpeeksi nopeita asian suhteen, ja poju kipaisikin reippaasti pikkareissaan naapurin pihaan, ja viitisen minuuttia odoteltuamme tuli tyytyväisenä pallo kainalossa takaisin- sanoi että se täti löysi sen. Yritin sitten kysellä miten tilanne oli edennyt, ja Turo sanoi vaan, että sanoin niille että "pelota" (eli pallo).

Yksi kaunis päivä poju oli kirjoittanut toiveen lounaspaikasta

Soy celeste!

Tässä yksi välistä jäänyt päivitys muutaman viikon takaa.

Uruguay - Jordania ratkaiseva MM-karsintaottelu satuttiin pelaamaan sopivasti oikeaan aikaan Montevideossa ja houkutus oli vastustamaton. Harmittavasti ensimmäinen osaottelu päättyi Uruguaylle 5-0, joten tässä pelissä ei ollut käytännössä enää panosta. Kyselin paikallisilta ihmisiltä ja kaikki kuitenkin vakuuttivat että parhaat pelaajat haluavat aivan ehdottomasti tulla pelaamaan kotiyleisölleen ja kansakunnan odotuksissa oli vähintään vastaavan marginaalin kylvetys. Itselle oli hienointa nähdä esim. Forlan, Suarez ja Cavani ym. On muuten käsittämätön nippu pelaajia 4 miljoonan asukkaan valtiolla.

Suurta urheilujuhlan tuntua?

Suurimmat fanit.

Opimme jo ajat sitten Ecuadorissa minkälaisin odotuksin latinomaiden ihmisiin pitää suhtautua, mutta tänä päivänä sattui jälleen yksi hyvä esimerkki. Minulla oli 2 lippua eri katsomonosiin ja olin sopinut useaan kertaan erään paikallisen tuttavapariskunnan kanssa että vaihdamme lippuja niiden kanssa sillä tavalla että pääsemme vierekkäisille paikoille Annan kanssa. Otteluhan oli loppuunmyyty jo ajat sitten. He sattuivatkin ohittamaan meidät 30min ennen Montevideota ja vilkuttivat pysähtymään tien poskeen - siinä vielä juteltiin ja sovittiin treffejä ja että mennään sitten yhdessä stadionille ja vaihdetaan liput siellä.

Mentiin sovittuun paikkaan hyvissä ajoin ja soittelin kavereille että syödään ensin ja odotellaan sitten teitä - kaikki oli kuulema ok. Aikaa kului ja oli mennyt jo puoli tuntia yli sovitun ajan (tasan ajallaan on turha edes kuvitella kenenkään saapuvan mihinkään) kun päätin taas soittaa. He ilmoittivatkin että ovat jo menneet paikan ohi ja käskivät meidän tulla stadionille ja sovittiin taas treffit sinne n. puolen tunnin päähän.

Taas mentiin sovittuun paikkaan ja odoteltiin kärsivällisesti vaikka aika oli taas ylittynyt reippaasti. Emme siis olleet edelleenkään vaihtaneet lippuja vaan meillä oli vieläkin kaksi lippua eri puolille stadionia. Soitin taas ja tällä kertaa sanoivat olevansa 5min päässä ja mentiin portin tuntumaan odottamaan. Vähän ajan päästä Anna huomaa toisen näistä kavereista olevankin jo ovella menossa ja huikkaa tälle. Tämä oli siis kävellyt pokkana meidän ohi ja oli ehtinyt porteista sisään stadionin puolelle... Uskomatonta käytöstä suomalaisesta näkökulmasta. Huudettiin sille ja se tuli sitten jokseenkin nolona porteista takaisin ulos ja kyseltiin että mitä tehdään. Pariskunta olikin kuitenkin erkaantunut jossain välissä ja tällä naisella ei nyt kuulema ollutkaan niitä meidän lippuja vaan ne olivat sillä miehellä.

Tässä vaiheessa ei enää paljon jaksanut kiinnostaa tämä näiden sähläys, sanottiin vain heipat ja lähdettiin menemään. Lopulta pähkäilyjen jälkeen saatiin vartijoilta lupa päivystää jonon kärjessä ja kyselin yksinäisiä vastaantulijoita vaihtamaan sitä toista lippua meidän kanssa. Onneksi tärppäsi jo hyvinkin pian ja pääsimme lehtereille jokseenkin sekavin fiiliksin. Maassa maan tavalla tosiaan... Eipä näistä auta oikein loukkaantua mutta kieltämättä toisinaan meinaa kiehahtaa.

Tässä viriteltiin jo Tifoa.

Taustalla ryystetään paikalliseen tapaan matea (teetä).

Ekalla puoliajalla pallo sentään pyöri vielä tässä lähellä. :P

Itse otteluhan oli aika lailla tylsää... Jortaanit kokivat kotonaan nöyryytyksen ja heidän pelisuunnitelmansa tuntuikin olevan kostaa ja pilata vastaavasti Uruguayn juhlat keinolla millä hyvänsä. Karmean rikkonaista peliä, röyhkeitä rikkeitä, tiivistä puolustusta ja ajanpeluuta. Jortaanin maalivahti sai jo ensi minuuteilla yleisön vihat niskaansa kun hän muni palloa joka tilanteessa todella pitkään. Kaikki mahdolliset vihellystilanteet, rajaheitot ym. venytettiin ihan maksimiinsa. Pelihän päättyi lopulta sitten nöyryyttävästi 0-0.

Tästä huolimatta itse kokonaisuus oli todella mielenkiintoinen. Olisin toki toivonut kotiyleisölle edes yhtä maalia, mutta yleisön turhautuminen oli sinänsä viihdyttävää. Toivo ja hyvä meininki pysyi yllä jonnekin 80 minuutille asti. Lisäajan alettua me poistuttiin vaivihkaa ennen ryysistä. Kaivattua loppuhuipennusta ei tullut mutta olipahan siisti nähdä paikan päällä äärimmäisen fanaattista jalkapallokansaa. 

Miniloma

Päätettiin sitten käydä Punta del Estessä ennen kuin lomasesonki alkaa. Ajatuksena oli lähinnä käydä katsastamassa paikka, jotta tietäisi kannattaako siellä käydä joskus pidemmällä lomalla. Vastaus on kyllä ja ei, käytiin vain hieman kiertoajeluilla ja käppäilemässä - suuri osa ajasta meni viihtyisällä hostellilla. Kovin tarkkaa mielikuvaa ei siis paikasta ehtinyt tulla. 

Alue näytti kuitenkin olevan selvästi siistein tähän mennessä. Tyylikkäitä loma-asuntokokonaisuuksia ja hienoja hotellialueita oli paljon, rantakatu biitseineen tyylikäs ja uutta tuntui olevan rakenteilla joka puolella. Paikka on varmasti huippu niille jotka pitävät lomakeitaista - meidän maku on vähän toisenlainen.

Monesti reissatessa ollaan päädytty tai hakeuduttu mieluiten pieniin ja tunnelmallisiin majapaikkoihin vähän kauemmaksi suurista turistimassoista. Tämä oli jonkun paikallisen eläkeläispariskunnan talo, jonka olivat kunnostaneet 7 huoneen hostelliksi. Sijainti oli mukavan oloinen asuinalue ja kuitenkin vain parinkymmenen korttelin päässä turistien pelipaikoilta.

Nämä vesipedot olivat ainakin onnessaan.

Oli mukava solahtaa tuohon sänkyyn kun tultiin perille yöllä - ei otettu kuvaa silloin. :P

Toisinaan tällaiset yksityiskohdat ovat piristäviä.

Ruusuteemaa tuntui olevan joka puolella.

Tällä sillalla ajaminen tuotti arvatenkin suurta iloa. 

Kelpaishan tuolla asua jos ei tarvis ite kyniä nurmikkoa.

Parasta pienissä majapaikoissa on toisaalta se, että saa olla rauhassa ja välttää tungokset, mutta ehkä mielenkiintoisinta on kuitenkin päästä jututtamaan omistajia. Hostellien perustajat ovat monesti itsekin matkustelleet paljon, kuten tässäkin tapauksessa, ja jutustelu asettuu yleensä mukaville raiteille. 

Tiirailemassa uljaita pursia satamassa (oli siellä niitäkin).

Tässä oli sitä jotain, olisi tehnyt mieli käydä kylässä.

Vielä viimeinen pulahdus ennen kotiinlähtöä.

Adventti-illan grillaukset

Hieman on joulumieli hakusessa, joten meillä ei tänään palanut adventtikynttilä, vaan vähän isommat lieskat. Täällä kun tuntuu joka taloon kuuluvan, ei sauna, vaan parilla. Tommonen rouhea tiilistä kyhätty grilli. Piti kokeilla, olihan Laurilla vapaapäivä.

Tulet pistetään ensin tähän isompaan ritilään

Sopiva hiillos tippuu alas ja siirretään evästen alle. Ihan toimiva systeemi!

Täältä löytyy onneksi ihan hyvät valikoimat myös kasviksia

Maissit tuoreena hirmuisen maukkaita!

Lihatiskillä piti mennä vielä vähän arpomalla. Sen verran olin kuitenkin oppinut että kysyin, mikä on parasta grllattavaksi ja valitsin sitten ihan muuta... Usein tullut pettymyksiä kun liha tuntuu olevan niin sitkasta, tai sitten emme osaa paikallista apetta oikein valmistaa. Täällä ei ole (onneksi) mitään valmiiksi marinoitua, ja liha on aina tuoretta, tosin mielestäni tiskit eivät ole tarpeeksi kylmiä ja lihat sen vuoksi käytettävä nopeasti. Miltei päivittäin tuolla marketissa ravattava siis.

Puutarhassa pukkaa uutta kukkaa

Tätä etelän hetelmää emme tunnista, tunnistatko sinä?

"Nää on äiti sulle"

Kaunottaret

Puutarha yllättää. Tiilimuurin valkoiset upeat ruusut kuihtuivat jo pois, mutta uusista puskista alkaa kivoja kukintoja ja varinkin nuo oranssit hedelmät olivat ihan yllätys. Kuvittelin sen kasvin olevan vaan jotain peittävää horsmaa, kun se kasvaa tuossa aidassa joka estää näkyvyyden naapurin pihaan. Minähän en ole minkäänsortin viherpeukalo, horsma taitaa olla ruusun lisäksi ainoa kukka jonka tunnen, siitä nämä nimitykset. :D