Uruguay - Jordania ratkaiseva MM-karsintaottelu satuttiin pelaamaan sopivasti oikeaan aikaan Montevideossa ja houkutus oli vastustamaton. Harmittavasti ensimmäinen osaottelu päättyi Uruguaylle 5-0, joten tässä pelissä ei ollut käytännössä enää panosta. Kyselin paikallisilta ihmisiltä ja kaikki kuitenkin vakuuttivat että parhaat pelaajat haluavat aivan ehdottomasti tulla pelaamaan kotiyleisölleen ja kansakunnan odotuksissa oli vähintään vastaavan marginaalin kylvetys. Itselle oli hienointa nähdä esim. Forlan, Suarez ja Cavani ym. On muuten käsittämätön nippu pelaajia 4 miljoonan asukkaan valtiolla.
Opimme jo ajat sitten Ecuadorissa minkälaisin odotuksin latinomaiden ihmisiin pitää suhtautua, mutta tänä päivänä sattui jälleen yksi hyvä esimerkki. Minulla oli 2 lippua eri katsomonosiin ja olin sopinut useaan kertaan erään paikallisen tuttavapariskunnan kanssa että vaihdamme lippuja niiden kanssa sillä tavalla että pääsemme vierekkäisille paikoille Annan kanssa. Otteluhan oli loppuunmyyty jo ajat sitten. He sattuivatkin ohittamaan meidät 30min ennen Montevideota ja vilkuttivat pysähtymään tien poskeen - siinä vielä juteltiin ja sovittiin treffejä ja että mennään sitten yhdessä stadionille ja vaihdetaan liput siellä.
Mentiin sovittuun paikkaan hyvissä ajoin ja soittelin kavereille että syödään ensin ja odotellaan sitten teitä - kaikki oli kuulema ok. Aikaa kului ja oli mennyt jo puoli tuntia yli sovitun ajan (tasan ajallaan on turha edes kuvitella kenenkään saapuvan mihinkään) kun päätin taas soittaa. He ilmoittivatkin että ovat jo menneet paikan ohi ja käskivät meidän tulla stadionille ja sovittiin taas treffit sinne n. puolen tunnin päähän.
Taas mentiin sovittuun paikkaan ja odoteltiin kärsivällisesti vaikka aika oli taas ylittynyt reippaasti. Emme siis olleet edelleenkään vaihtaneet lippuja vaan meillä oli vieläkin kaksi lippua eri puolille stadionia. Soitin taas ja tällä kertaa sanoivat olevansa 5min päässä ja mentiin portin tuntumaan odottamaan. Vähän ajan päästä Anna huomaa toisen näistä kavereista olevankin jo ovella menossa ja huikkaa tälle. Tämä oli siis kävellyt pokkana meidän ohi ja oli ehtinyt porteista sisään stadionin puolelle... Uskomatonta käytöstä suomalaisesta näkökulmasta. Huudettiin sille ja se tuli sitten jokseenkin nolona porteista takaisin ulos ja kyseltiin että mitä tehdään. Pariskunta olikin kuitenkin erkaantunut jossain välissä ja tällä naisella ei nyt kuulema ollutkaan niitä meidän lippuja vaan ne olivat sillä miehellä.
Tässä vaiheessa ei enää paljon jaksanut kiinnostaa tämä näiden sähläys, sanottiin vain heipat ja lähdettiin menemään. Lopulta pähkäilyjen jälkeen saatiin vartijoilta lupa päivystää jonon kärjessä ja kyselin yksinäisiä vastaantulijoita vaihtamaan sitä toista lippua meidän kanssa. Onneksi tärppäsi jo hyvinkin pian ja pääsimme lehtereille jokseenkin sekavin fiiliksin. Maassa maan tavalla tosiaan... Eipä näistä auta oikein loukkaantua mutta kieltämättä toisinaan meinaa kiehahtaa.
 |
| Suurta urheilujuhlan tuntua? |
 |
| Suurimmat fanit. |
Opimme jo ajat sitten Ecuadorissa minkälaisin odotuksin latinomaiden ihmisiin pitää suhtautua, mutta tänä päivänä sattui jälleen yksi hyvä esimerkki. Minulla oli 2 lippua eri katsomonosiin ja olin sopinut useaan kertaan erään paikallisen tuttavapariskunnan kanssa että vaihdamme lippuja niiden kanssa sillä tavalla että pääsemme vierekkäisille paikoille Annan kanssa. Otteluhan oli loppuunmyyty jo ajat sitten. He sattuivatkin ohittamaan meidät 30min ennen Montevideota ja vilkuttivat pysähtymään tien poskeen - siinä vielä juteltiin ja sovittiin treffejä ja että mennään sitten yhdessä stadionille ja vaihdetaan liput siellä.
Mentiin sovittuun paikkaan hyvissä ajoin ja soittelin kavereille että syödään ensin ja odotellaan sitten teitä - kaikki oli kuulema ok. Aikaa kului ja oli mennyt jo puoli tuntia yli sovitun ajan (tasan ajallaan on turha edes kuvitella kenenkään saapuvan mihinkään) kun päätin taas soittaa. He ilmoittivatkin että ovat jo menneet paikan ohi ja käskivät meidän tulla stadionille ja sovittiin taas treffit sinne n. puolen tunnin päähän.
Taas mentiin sovittuun paikkaan ja odoteltiin kärsivällisesti vaikka aika oli taas ylittynyt reippaasti. Emme siis olleet edelleenkään vaihtaneet lippuja vaan meillä oli vieläkin kaksi lippua eri puolille stadionia. Soitin taas ja tällä kertaa sanoivat olevansa 5min päässä ja mentiin portin tuntumaan odottamaan. Vähän ajan päästä Anna huomaa toisen näistä kavereista olevankin jo ovella menossa ja huikkaa tälle. Tämä oli siis kävellyt pokkana meidän ohi ja oli ehtinyt porteista sisään stadionin puolelle... Uskomatonta käytöstä suomalaisesta näkökulmasta. Huudettiin sille ja se tuli sitten jokseenkin nolona porteista takaisin ulos ja kyseltiin että mitä tehdään. Pariskunta olikin kuitenkin erkaantunut jossain välissä ja tällä naisella ei nyt kuulema ollutkaan niitä meidän lippuja vaan ne olivat sillä miehellä.
Tässä vaiheessa ei enää paljon jaksanut kiinnostaa tämä näiden sähläys, sanottiin vain heipat ja lähdettiin menemään. Lopulta pähkäilyjen jälkeen saatiin vartijoilta lupa päivystää jonon kärjessä ja kyselin yksinäisiä vastaantulijoita vaihtamaan sitä toista lippua meidän kanssa. Onneksi tärppäsi jo hyvinkin pian ja pääsimme lehtereille jokseenkin sekavin fiiliksin. Maassa maan tavalla tosiaan... Eipä näistä auta oikein loukkaantua mutta kieltämättä toisinaan meinaa kiehahtaa.
 |
| Tässä viriteltiin jo Tifoa. |
 |
| Taustalla ryystetään paikalliseen tapaan matea (teetä). |
 |
| Ekalla puoliajalla pallo sentään pyöri vielä tässä lähellä. :P |
Itse otteluhan oli aika lailla tylsää... Jortaanit kokivat kotonaan nöyryytyksen ja heidän pelisuunnitelmansa tuntuikin olevan kostaa ja pilata vastaavasti Uruguayn juhlat keinolla millä hyvänsä. Karmean rikkonaista peliä, röyhkeitä rikkeitä, tiivistä puolustusta ja ajanpeluuta. Jortaanin maalivahti sai jo ensi minuuteilla yleisön vihat niskaansa kun hän muni palloa joka tilanteessa todella pitkään. Kaikki mahdolliset vihellystilanteet, rajaheitot ym. venytettiin ihan maksimiinsa. Pelihän päättyi lopulta sitten nöyryyttävästi 0-0.
Tästä huolimatta itse kokonaisuus oli todella mielenkiintoinen. Olisin toki toivonut kotiyleisölle edes yhtä maalia, mutta yleisön turhautuminen oli sinänsä viihdyttävää. Toivo ja hyvä meininki pysyi yllä jonnekin 80 minuutille asti. Lisäajan alettua me poistuttiin vaivihkaa ennen ryysistä. Kaivattua loppuhuipennusta ei tullut mutta olipahan siisti nähdä paikan päällä äärimmäisen fanaattista jalkapallokansaa.
