Onko huomenna pouta

Aamulla heräsin sellaiseen jysäykseen, että ikkunat helisivät ja kuvittelin vähintään parin naapuruston talon olevan matalana räjähdyksen voimasta. Menin hädissään katsomaan ovatko lapset sängyssään ja huomasin että Lauri oli onneksi vasta lähdössä töihin. Kun aloin kyselemään mitä oli tapahtunut, pääsi miekkonen rauhoittelemaan vauhkoa vaimoaan, että ukkonen se vain on... Oli se sitten elämäni pahin ukkonen se!  Kuulema tämmöiseen pitää vielä tottua, kun kesäaikaan on yleensä kolme- neljä hellepäivää jonka jälkeen sit sataa ja rankasti. Eipä tuo mitään, yleensä nautin ukkosen voimasta, ensi kerralla ehkä jo tiedän mikä siellä riehuu...

Joitakin tunteja myöhemmin heräiltiin uudemman kerran lasten kanssa,  ja ulko-ovella vastaan mateli tämä pikku kaveri:

Otuksen elämän seurailemiseen menikin sitten mukavasti useampi tovi lapsilla, niin olipahan sadepäivällekin piristävää tekemistä.

Tässä illalla lapset kertoilivat kaveristaan myös kotiin palaavalle isukilleen, ja selvisi lopulta sen kohtalokin: Inka selitti kovin onnessaan, että minä tappo sen! Minä räksäytin jalalla sen! :D