Teurastus ja hautaus

Viikko sitten osallistuttiin yhden paikallisen perheen pojan läksiäisjuhlaan. Asianmukaisia kekkereitä varten täytyy tietenkin teurastaa sika. Homma hoidettiin täällä varsin tylysti ja keskellä katua talon ulko-oven edessä. Sainpahan ainakin havainnollistavan esimerkin mitä tarkoittaa sanonta ”huutaa kuin sika tapettaessa”. Tappamisen kunnia kuului perheen vanhimmalle, tässä tapauksessa hädin tuskin kävelemään pystyvälle papalle. Kaksi miestä piteli sikaa kiinni ja pappa työnsi vapisevilla käsillä puukon sen sydämeen. Kauheaa ulinaa kesti varmaan minuutin ja kuolinkamppailua viitisen minuuttia ennen kuin lopulta henki lähti. Ympärillä ihan pienetkin lapset katselivat ja huutelivat kuorossa ”muere chancho!” –”kuole sika!”. Ei kovin kaunista, tosin näin kai Suomessakin tehtiin vielä vähän aikaa sitten. Kun henki ei enää pihissyt, sika käristettiin siinä kadulla kaasupolttimella kauttaaltaan pinnasta mustaksi, rapsutettiin noki pois ja poistettiin sisäelimet. Koirat hoitivat kadun puhdistuksen. Paikallinen erikoisherkku on sian poltettu nahka suolan kanssa nautittuna. Siitä vaan puukolla vuolivat pitkiä suikaleita ja söivät kuin karkkia. Pitihän se itsekin maistaa - sitkeää kuin kumi, mautonta mutta aika etovaa! Juhlissa sai sitten ainakin syödä tarpeekseen lihaa.

Eräänä päivänä toimistolla työkaveri tuli sanomaan että joku vanha mies on kuollut - mennään. Ihmettelin siinä vähän aikaa että miten se minuun liittyy mutta lähdin sitten muiden mukaan. Toimisto suljettiin ja kaikki työntekijät lähtivät yhdessä. Mentiin erään talon yläkertaan jossa oli suuri sali ja paljon penkkejä. Salin etuosassa oli jonkinlainen alttari ja sen edessä avoin ruumisarkku. Huoneessa istui sillä hetkellä toistasataa ihmistä ja ilmeisesti kuolleen omaiset istuivat alttarin vierellä. Kaikki kävivät toivottamassa osanottonsa heille, itse en tosin tiennyt mitä siinä tilanteessa sanoa joten koitin sanoa samat jutut kuin muutkin. Ihmiset kävivät katsomassa ja hyvästelemässä vainajaa joka siis oli esillä alttarin edessä. Siinä kävi myös paljon pieniä koululaisia ja lapsia. Ihmettelin ja kyselin siinä sitten työkavereilta tarkemmin. Täällä on sellainen perinne että kun joku kuolee, kaikki kylän ja sen lähistön ihmiset käyvät esittämässä osanottonsa kuolleen perheelle ja hyvästelevät vainajan. Ruumis on alttarin luona esillä 2 päivää ennen kuin se haudataan. Myöhemmin hautajaispäivänä jälleen koko kylä pysähtyi kun koko kylä osallistui seremoniaan. Ihan kaunis perinne ja koskettavaa että kaikki ihmiset osallistuvat!