Perillä Salinasissa

Kirjoitushetkellä Ecuadorissa on aika epämääräinen tilanne. Maa on julistettu hätätilaan. Poliisit ja jotkut sotilaat osoittavat torstaina mieltään hallitusta ja erityisesti presidenttiä vastaan. Puhutaan vallankaappauksen yrityksestä. Tässä tilanteessa vaikea sanoa mitkä uutiset ovat totta, koska media on hallituksen kontrollissa. Lentokentät oli ainakin torstaina vallattu ja suljettu ja Quitossa ja isoissa kaupungeissa on tällä hetkellä vaarallista. Kun poliiseja ei ole, rikolliset riehuvat vapaasti. Tänään perjantaina armeija on ottanut vastuun kansalaisten suojelusta joten tilanne on vähän parempi. Salinasiinkin tuli tänään vajaa kymmenen sotilasta ja tylsistyksissään pelaavat ecuvolleytä, paikallista 3vs3 lentopalloa. Torstaina Peru ja Kolumbia ehtivät jo sulkea rajansa ja kun lentokentät ovat olleet poissa toiminnasta niin täältä ei käytännössä pääse pois. Tänään Quiton lentokenttä on kai kuitenkin ollut toiminnassa. Meillä oli tarkoitus lähteä viikonlopuksi täältä n. 3 kilometriä alemmaksi tropiikkiin mutta tässä tilanteessa ei uskalleta matkustaa. Täällä kaukana maaseudulla levottomuudet eivät vaikuta. Hyvää tuuria että ehdittiin Quitosta ajoissa pois kun oltiin siellä kuitenkin vielä 5 päivää sitten.

Matkattiin Quitosta Salinasiin yhteensä 7 tuntia henkilöautolla, bussilla ja lopuksi Camionetan eli pick-upin lavalla. Busseissa tuntuu olevan tyypillistä että joka kerta kun pysähdytään ottamaan matkustajia kyytiin tai jonottamaan niin sisään hyppää kaupustelijoita jotka myyvät juomia, naposteltavaa, ruokaa tai jotain krääsää. Rinkat piti jättää bussin alaosan säilytystilaan ja joka pysähdyksellä avasin ikkunan ja kuikuilin ulos valmiina ryntäämään varkaiden perään. Maisemat vuoristossa ovat paremmat kuin osattiin etukäteen kuvitellakaan. Ajettiin vuorten rinteitä ylös, alas ja ympäri ja sukellettiin välillä pilvien sisälle. Kaunista! Tuijotettiin ulos naama kiinni lasissa. Myöhemmin on ehdottomasti tehtävä joku autoreissu kuvaamista varten.

Salinasiin asti tultiin siis viimeiset puoli tuntia auton lavalla istuen. Varsin tyypillinen matkustustapa täällä maaseudulla kylästä toiseen. Auton sisälle mahtuu muutama istumaan mutta loput hyppäävät lavan kyytiin. Tässä vaiheessa oli tunnelmat katossa mutta paluu maan pinnalle tapahtui välittömästi samana iltana kun sain kovan mahataudin. Ensimmäinen vuorokausi meni sängyssä maatessa ja kun itse paranin oli vaimon vuoro.  Pikkuhiljaa aletaan jo olla terveitä.

Salinasin kylä. Suurenna

Salinas on 3400 metrin korkeudella ja verrattuna Quiton vajaaseen 2800 metriin ero on suuri. Yöt ovat täällä todella kylmiä kun lämpötila laskee lähelle nollaa. Kaikki talot ovat kivitaloja ilman eristeitä tai keskuslämmitystä ja yksinkertaisilla ikkunoilla. Makuuhuoneessa meillä on sähköpatteri jonka avulla saa ihan siedettävän lämpötilan ja pärjää vain 5 peitolla. Ensimmäisenä yönä kokeiltiin nukkua ilman lämmitystä ja taisi jäädä siihen yhteen kokeiluun. Oli mukavaa ravata puolen tunnin välein yrjölle hyytävän kylmään vessaan ja palata yhtä kylmään sänkyyn. Talossa on kyllä takka suoralla hormilla ja ilman peltejä joten sillä ei tee muuta kuin kuivaa vaatteet tai lämmittelee tulen äärellä.

Meidän talo ja naapurin aasi. Suurenna

Ollakseen näin pieni kylä ja näin korvessa täällä on varsin virkeää toimintaa. Käytiin tutustumassa joihinkin kylän yrityksiin joita on mm. lankatehdas jossa tehdään lankoja ainakin lampaan ja alpakan villoista, suklaatehdas, juustotehdas, sienikuivaamo, pieni meijeri, jalkapallotehdas ja makkaratehdas. Käytiin myös eräässä villavaatekaupassa johon paikalliset naiset tekevät villavaatteita käsin vapaa-aikanaan. Vaimo tilasi jo ensimmäisen mittojen mukaan tehtävän villapaidan n. 16 euron hintaan. Sieltä voi siis ostaa valmiita käsitöitä tai pyytää naisia tekemään juuri sellaisen vaatteen sellaisista materiaaleista kuin itse haluaa.
  
Kylässä aasit, laamat ja hevoset ovat varsin tavallinen näky. Useimmiten aasit ja laamat ovat kantojuhtina, hevosia arvostetaan paljon enemmän. Myös kanoja, kukkoja, lampaita, lehmiä, outoja mustia sikoja, hanhia, kalkkunoita ym. on joka puolella. Usein eläimet ovat irrallaan mutta kuitenkin aina jonkun omistamia. Naapuruston kukot herättävät meidät aamuisin. Poju on kaikista eläimistä aivan innoissaan ja mieltynyt aaseihin ja erityisesti niiden ääntelyyn! Lähes kaikki alueen ihmisistä ovat alkuperäisväestöä eli niitä ”inkoja” omalaatuisine vaatteineen ja punaisine poskineen.

 Suurenna

Viikonloppu "joudutaan" siis viettämään täällä vuorilla kylmässä. Kertokaahan välillä kuulumisia Suomen päästä!