Flunssahysteriaa

Päästiin tutustumaan Singaporen vähemmän mairittelevaan valtion terveydenhuoltolaitokseen au-pairin sairastumisen myötä. Thaimaan reissun jälkeen nousi yhtäkkiä kova kuume ja päätettiin käydä heti lääkärillä tarkistuttamassa tilanne mahdollisten trooppisten sairauksien takia. Aluksi mentiin tietysti yksityiseen sairaalaan, mutta tuore Thaimaan reissu toikin muita mutkia matkaan. Ei oltu edes hoksattu ajatella asiaa, mutta Thaimaa oli vastikään lisätty sikaflunssamaiden mustalle listalle ja Singapore yrittää kovasti päteä sikaflunssan torjumisessa. Valtion virallinen kehoitus on, että jokaisen jolle tulee sikaflunssan oireita, etenkin jos on käynyt infektoituneessa maassa, tulee soittaa tiettyyn puhelinnumeroon ambulanssikuljetusta varten. Ollaan monesti mietitty että mihin ihmiset oikein viedään jos siihen numeroon soittaa. Kaikille sairaaloille on annettu tiukat ohjeet, että jokainen epäilty tapaus tulee lähettää valtion viralliseen torjuntakeskukseen välittömästi. Ilmeisesti täällä on tasan kaksi paikkaa jotka saavat ottaa vastaan epäiltyjä sairastuneita ja suorittaa tarvittavat testit.

Ihmisille ei etukäteen kerrota vahingossakaan, että ensinnäkin testituloksten saaminen kestää noin 12 tuntia ja paikan päällä täytyy odottaa ”eristyksissä” koko se aika. Taudin torjuntakeskus on ulkoilmaan, sairaalarakennuksen viereen kyhätty suuri katos, jossa potilaille tarjotaan muovinen tuoli ja hyvällä tuurilla pieni pöytä. Istu siinä sitten 12 tuntia odottamassa testin tuloksia. Alue on aidattu ja tiukasti vartioitu eikä ulos ole mitään asiaa ennen kuin on saanut negatiivisen testituloksen. Noh, jotkut onnekkaat (kuten au-pair) sentään saavat sängyn ja pääsevät sisätiloihin odottamaan (tämä tosin parin tunnin valittamisen jälkeen). Paikallaolevien lääkäreiden ja hoitajien mielestä taudin leviämisen estämiseen riittää, että jokaisella on hengityssuojain ja että paikkaa ei saa vaihtaa, eikä liikkua suotta muuten kuin välttämättömiä asioita varten. Kuvittele, että katoksessa istuu toista sataa ihmistä, jotka kaikki ovat kuumeisia ja mahdollisesti muutenkin huonokuntoisia. Paikalla oli myös vanhuksia, jotka joutuivat istumaan näillä samoilla penkeillä yön yli. Verikokeet otetaan ihmisten saapuessa paikalle ja he odottavat muiden sairaiden ihmisten ympäröimänä puoli vuorokautta ennen kuin pääsevät pois. Jos paikalle sattuu oikeasti infektoituneita ihmisiä, on kai varsin suuri todennäköisyys että tauti leviää juurikin siellä torjuntakeskuksessa. Parasta asiassa vielä on, että ihmiset todetaan terveiksi ja lähetetään kotiin – mahdollisesti vain levittämään paikan päältä saatua tautia eteenpäin. Onko sitten taudin torjunta onnistunut? Jotain voi päätellä että tänään todettuja tartunnan saaneita oli jo 600, muutama päivä sitten alle 200. Luultavasti valtion on täytynyt jakaa vastuuta myös muillekin sairaaloille, koska tapausten määrä on räjähtänyt käsiin. Mahdollisesti tilanne ei siis ole enää sama kuin pari viikkoa sitten.

Niin, oliko sitten jotain muita tauteja? Huvittavaa oli, että yksityistä sairaalaa ja valtion torjuntakeskusta ei ensin kiinnostanut mikään muu kuin varmistaa onko potilaalla H1N1-virusta. Verikokeista olisi voinut samalla tehdä muutkin testit, mutta olishan se ollut aivan liikaa. Täytyi siis mennä vielä uudelleen yksityissairaalaan tekemään testit malariaa, denguekuumetta ym. varten. Denguekuume olikin epäiltynä mutta lopulta tauti meni ohi ja ei onneksi ollutkaan mitään sen kummempaa. Oikeasti yksityissairaaloiden taso ja palvelut ovat erittäin korkeatasoista, mutta samaa ei voi sanoa valtion terveydenhuollosta. Pisteenä i:n päälle, jokaisen 12 tunnin kidutuksen läpikäyneen epäillyn täytyy lopuksi vielä maksaa kohtalaisen iso maksu palveluista. Reilua.