Kaunis päivä Coloniassa

Tässä pieni kuvasarja eiliseltä sunnuntaikävelyltä. Aamulla käytiin uimassa, syötiin ja vietettiin siestaa pahimman kuumuuden ylitse (12-15). Viime viikkoina on välillä ollut tuskallisen kuumaa (40 asteen nurkilla) ja kenties ensimmäistä kertaa elämässään Annakin on valittanut liiasta kuumuudesta! Kolmelta lähdettiin kävelylle rantaa pitkin kohti keskustaa, pysähdyttiin välillä ravintolaan syömään, kahvilaan jätskille, leikkipuistoon yms. Kotiin palattiin sopivasti auringon laskiessa yhdeksän nurkilla.

Helmi vanhassa kaupungissa.

Noita siistejä lamppuja on joka puolella.

Colonian sympaattinen paloasema.

Tunnelmallisia keitaita riittää eri puolilla kaupunkia.

Pirtsakoita julkisivuja. Kaiketi säästösyistä monesti vain etupuoli on maalattu.

Katoille tekisi mieli päästä maisemia katselemaan.

Kulkukoiria on täälläpäin riesaksi asti.

Karting-areenalla lapsetkin pääs ajamaan.

Mäenlaskua paikalliseen tyyliin pahvinpaloilla.

Illansuussa ramblalle alkaa keräntyä väkeä jostain syystä jalkakäytäville!

Ei siis niinkään biitsille, eikä nurmikolle vaan nimenomaan jalkakäytäville. Monesti auto pistetään tuohon tienreunaan parkkiin, peräkontti auki, poppivehkeet tulille ja istuskellaan - teinit, lapsiperheet ja vanhukset sulassa sovussa. Hauskaa väkeä! Joskus tekisi mieli katsoa kuinka pitkään porukka täällä istuskelee, todennäköisesti aamuun asti.

Que los cumplas feliz

Turon 5-vuotissynttäreitä vietettiin paikallisten tapaan tilaamalla pomppulinna lastenhoitajan kera pihaan. Sen verran pihejä suomalaisia ollaan kuitenkin että trampoliinista ei raskittu enää maksaa ja hoidettiin itse kakkujen leipomiset ja tarjoilut. :D Uruguaylaiset tuntuvat käyttävän lasten synttäreihin käsittämättömän määrän rahaa verrattuna tulotasoonsa. Kaveriperhe oli pitänyt vähän perinteisemmät juhlat omalle tyttärelleen ja he olivat pulittaneet touhusta 400euroa!

Herkkua on siinä monenlaista

Tästä liikeidaa Suomeen jollekin, sen verran lapset nauttivat päivästä!

Vaikea valita millä lahjalla leikkisi

Uudella laudalla harjoiteltiin eka altaassa (taustalla näkyy muuten meidän autokatos :D)

Turon koulu on osoittautunut menestykseksi. Päivät koostuvat jalkapalloilusta, uinnista, musiikista, kasvomaalauksesta, melonnasta, askartelusta jne jne. Hyvin on poju savvoo viäntämällä pärjänny, ja yllättävän paljon tuntuu jo hoksaavankin. "Huomenna meillä on uinta, sanoin sille opelle että piscina ja se sano et si, mañana..." Muutenkin on ollut havaittavissa pientä ikävää ja kaverin kaipuuta, joten tää sattu alkamaan nyt just oikeeseen saumaan. Kouluahan ois tarjolla jo miltei vastasyntyneille, joten se menee vähän niinkuin päivähoidosta. Tiiä sitten missä vaiheessa muuttuu enemmän opiskeluksi. Luulen, että huonompiosaisille se on tuettua tai kokonaan maksutonta, koska tunnen äitejä, jotka ovat päivällä toimettomana kotona, vaikka lapsi on vasta pieni.

Ensimmäinen sitruuna ehti kypsyä, juuri ennen kuin muutamme uuteen kotiin! Ikävä tulee tätä puutarhaa.

Pyykkipäivä ja vähä muitakin

Hengissä ollaan ja täysissä voimissa ystäväiseni! Suomen herkkujoulupaketti tuli harmittavasti vasta tämän vuoden puolella ja ollaankin tuskailtu tätä valtaisaa namujen määrää mikä pitäisi sisuksiin ahtaa. 

Nämä on kivoja pyykkipäiviä nämä. Voi yrjö. Onneks ei ollu tuon isompi eikä karvaisempi (tuo ei oo mikään käsipyyhe millä se elostelee)

Montevideossa jälleen pyörähdettiin ja tikru raukalla ripuli :(
Tämä eläintarha on kuulemma lopetusuhan alla, sen verran ollaan eläinten puolella näköjään tässäkin maankolkassa.

Kiipeilijän taivas (saataisiinko eräs Turon serkkupoika tämän innoittamana kylään?)

Inka kastelee ahkerasti sitruunaa jotta kypsyisi. Keltainen siis kannu ja sitruuna vihreä.

Täällä on nyt kesälomat ja porukkaa iltaisin joka paikassa kuin pipoa. Ihmisjoukot moninkertaistuvat siinä vaiheessa kuin mielestämme normaali tunnollinen kansalainen menee nukkumaan, eli 8-9 aikaan illalla. Paikallistenhan mielestä taas normi-ihminen on sisällä päiväsaikaan ja joka puolella on autiota, siesta saattaa venähtää neljään-viiteen asti iltapäivällä. Laurin pitää herätä jo puoli kuuden maissa, joten meidän rytmi on paikallisesta näkökulmasta älytön. Kuulema kuuden aikaan töihin lähtiessä kylänraitilla on vielä paljonkin vilinää!

Ilta-aurinko porottaa, ilma on kuumaa ja vesi myös. 

Mahtuisko sekaan? Juu ei.

Colonian kuulu Rambla eli rantaraitti, turha yrittää lenkille klo 20 etiäppäin.

Meidän pieni iso mies, koululainen eka koulupäivänä <3

Suurin uutinen taitaa olla Turon kesäkoulun aloitus, kyllä on poika reipastunut kummasti kun herää aamulla kouluun, ihan kuin mummolan Helmi ja kumppanit!

Feliz Año Nuevo 2014!

Uudenvuodenaattona ei jaksettukaan olla vaan kotona, vaan päätettiin lähteä pienelle autoajelulle Coloniasta vasemmalle päin. No, ei siitä niin pieni tullutkaan vaan päivän aikana mittariin kertyi rapiat 500km. Takaisin tultiin 23:45 ja ehdittiin sopivasti katselemaan pommituksia meidän pihalla. Harmi (tai hyvä lähinnä) että lapset olivat simahtaneet jo hyvän aikaa sitten. Paukuteltiin omat pommit maantienvarressa, eli tähtisadetikut ja muutama roomalainen kynttilä. Lapset olivat silti innoissaan!

Kamera unohtui matkasta, mutta tabletti sattui olemaan mukana. Kuvien laatu voi siis olla jonkinlaista.

Ensimmäinen pysäkki: Montes del Plata eli mun työpaikka.

Työpaikka on meidän talolta noin 60km päässä keskellä ei mitään. Ajettiin kuitenkin tästä ohi joten poikettiin 10km reitiltä että Annakin näkee paikan. Paljoa tämän lähemmäksi ei oikein pääse ilman kulkulupia. Turo kysyi heti innoissaan että "isi teetkö sä hommia kaikissa noissa torneissa?". Valitettavasti totuus on jotain paljon tylsempää!

Putavaranippuja on tuotu tehtaan lähelle jo pitkän aikaa ja valtavat määrät.

Tyypillisen näköisiä rahvaan asumuksia.

Ajettiin ensin Carmeloon hengailemaan ja syömään ja sen jälkeen Nueva Palmiraan. Aika kaameita paikkoja jos suoraan sanotaan (itse kylien keskustat siis). Carmelossa tosin lähdettiin seuraamaan erästä "bodega" -kylttiä eli kohti viinitilaa tai viinikellaria tarkemmin ottaen.

Perheyrityksellä oli kyllä todella komiat puitteet

Joku vastaava pitäisi rakentaa omaankin kaivoon.

Mikähän mahtoi olla lasten mielestä mielenkiintoisinta?

Viiniviljelmiä on täällä Carmelon ympäristössä välillä silmänkantamattomiin.

Joku ukin vanaha laite.

Jututin viininteon nikseistä paikalla ollutta perheen 10v poikaa. 

Vielä hyvästit ankoille ja matka jatkui!

Nueva Palmira oli suorastaan järkyttävä räkälä. Teollisuuskylä joka on parhaat päivänsä nähnyt varmaan jo 1800-luvulla. Ei viihdytty kovin kauaa vaan päätettiin jatkaa matkaa kohti Doloresta. Paikan nimi on suomeksi "surut" tai "tuskat" ja eipä tosiaan ollut kovin hääppöistä. Seuraava paikka oli Mercedes ja heti tietysti paljon parempi. 

Erittäin tyypillinen uruguaylainen maisema maantien varrella.

Toinen tyypillinen maisema. Vaihda eläimeksi joko heppa, lehmä tai lammas.

Reilut 82% (wiki) Uruguayn maapinta-alasta on otettu laidunmaaksi, lihan tuotantoon, maidon tuotantoon yms. Sen todellakin näkee. Tähän mennessä ollaan koluttu tätä maata Fray Bentosin ja La Paloman välillä (600-700km etäisyys rannikkoa pitkin) ja kaupunkeja ja kyliä lukuunottamatta maisema ei tosissaan ole kerrassaan mitään muuta kuin landea! Toisaalta se on hyvin kaunista mutta jokseenkin yksitoikkoista pidemmän päälle.

Martti! Kuulema vain hinauskoukku puuttui. Turo ihasteli tätä pitkään.

Välillä kyseenalaistimme koko retkemme järkevyyden kun ajelimme vain paikasta toiseen katselemassa paikkoja. Aina kun lapset eivät enää jaksaneet istua autossa, hypättiin tien varteen ampumaan raketteja, leikkipuistoon (jos sellainen oli lähistöllä), jätskille tai vaikka kiipeämään puuhun. Ei kai sitä aina tarvi niin järkevä ollakaan, loppujen lopuksi lapset jaksoivat todella hyvin. 

Tämä puu oli ehkä parasta Fray Bentosissa.

Turo intoutui poseeraamaan ravintolassa.

Retkemme. Oltiin ensimmäistä kertaa tuolla suunnalla.

Ensimmäisenä päivänä ei sitten jaksettukaan tehdä mitään erityistä. Oltiin vain kotosalla ja levättiin.

Biitsillä aamusta.

Lapset olivat kumman hiljaa pihalla. Olivat varastaneet fairyä keittiöstä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Hyvää Uutta Vuotta!

Tilannekatsaus

Näin vuodenvaihteen kynnyksellä on hyvä aika antaa palautetta. Luetko blogia, tykkäätkö siitä ja haluatko että kirjoitamme myös ensi vuonna? Jos vastasit kyllä, kirjoita joku kommentti tähän viestiin, mailaa tai laita viesti facessa minulle tai Annalle. Viestin sisältö on vapaavalintaista mutta pakollista.

Minulla menee suurin osa ajasta töissä, joten en ole 2 kuukauteen ehtinyt pitää juurikaan yhteyttä kavereihin. Pahoittelen! Emme myöskään tiedä ketkä blogia lukevat tai lukeeko kukaan?

31. ja 1. päivä on mulla vapaata ja ajattelimme olla Coloniassa. Buenos Airesin isot ilotulitukset näkyvät kuulema joen yli tänne asti ja aiomme käydä katsomassa sitä. Keliä on luvattu eikä meillä sen kummempia suunnitelmia vielä oikeastaan olekaan.

Mitenkäs vuosi vaihtuu siellä Suomessa?

"Äiti kato mä teen bäkkärin" - matkan aikana takapenkiltä kuultua.

No onkos tullut kesä

Joululoma on sit lusittu! Lauri oli ottanut omavaltaisesti maanantainkin vapaaksi, joten saimme neljän päivän reissun tehtyä täällä Uruguayn sisällä. Olimme varanneet majapaikan yhdeksi yöksi pienestä merenrantakylästä La Palomasta, jossa sitten kiertelimme majataloja ja hotelleja löytääksemme sen meille kaikista osuvimman lomapaikan jouluksi. Ja sepä sitten löytyikin!

Metsän keskellä täydellinen joulunviettopaikka 

Meidän bungalovi, Inka riippumatossa

Ei päässeet moskiitot ja muut ystävät puraisemaan

Joulutunnelmamme taisi pelastaa eräs apteekki, jossa myytiin After Eighteja. Muuten mentiin aika eksoottisissa tunnelmissa, merestä ja auringosta nauttien. Toisaalta perinteisen joulutunnelman puuttuminen helpotti myös ikävään, eikä rakkaita läheisiä kotosuomesta kaivannut niin paljoa.

Inka ei paljoa arastele, onneksi ei ollut elossa oleva rapu

Lauri aalloilla

Olisin voinut itsekin jatkaa surffausharjoitusta, mutta Atlantin vesi olikin ihan jäätävän kylmää! Hyvä että uskalsin pulahtaa. Toisaalta se oli ihan hyvä asia, kun lämpöasteet kipusivat 35 paremmalle puolelle. Lisätään nyt tähän siis ettei Colonia ole meren rannalla, vaikka niin itsekin kartasta päätellen kuvittelin ennenkuin muutimme sinne. Tavallisesti me siis pulikoidaan makeassa jokivedessä, joka laskeutuu Argentiinasta ja Brasiliasta asti.

Papa Noeliksikin kutsuttu kaveri nauttii, nauttii ja nauttii

Poijjaat biitsillä. 

Rauhaisa ranta, meri ei niinkään

Joulupäivänä lähdimme haikein mielin ajelemaan kotia kohti, tapanina kun jatkui taas työt ja arki. Suunnitelmissamme oli pysähtyä Montevideossa jaloittelemaan ja syömään, mutta siellä olikin kaikki paikat kiinni! Emme hoksanneet edes ajatella asiaa etukäteen, kun La Palomassa oli kaupat ja ravintolat auki koko joulun ajan. Eräälläkin huoltoasemalla oli myymälä auki, mutta kun yritimme päästä lasten kanssa vessaan, meille sanottiin ettei niitä saa käyttää. Siis aivan naurettavaa. Turo pissasi sitten huoltoaseman pihaan. Tai no, ihan kaikki ei sentään olleet kiinni, löysimme yhden kirjakaupan mikä oli auki. :D 

Kotona oli talon juurella kasvava puu puhjennut kukkaan 

Lukijamme vinkkasi aidassa kasvavan hedelmän olevan syötävää, ja niinhän se olikin. Taitaa olla jotain sukua passionhedelmälle.

Täällä lämpömittarit paukuttaa nyt lähemmäs neljääkymmentä, ei ole saunaa tarvinnut rakentaa. Kylläpä se kohta tulee taas kunnon rankkasade ja viilenee kymmenisen astetta, pääsee taas uloskin. 8)