Tyelämää

Tänään minun ansiosta kaksi työntekijää sai potkut. Pari duunaria oli (kohtalaisen hyvin) väärentänyt sairaslappunsa ja jokin sai minut tutkimaan näitä eri aikaan toimitettuja todistuksia tarkemmin. Lopulta pari päivää kestäneiden selvittelyjen jälkeen yhdeltä lääkäriasemalta saatiin vahvistus ja kavereille monoa ja paluuliput Eurooppaan. Toisaalta käy sääliksi mutta saivat ansionsa mukaan.

Tänään minua kutsuttiin kirstunvartijaksi ja se kuulostaakin oikeastaan aika hauskalta ja osuvalta titteliltä. Meillä on töissä n. 450 itä-eurooppalaista ja n. 160 paikallista duunaria. Koko työmaallahan liikkuu päivittäin 4000-5000 henkilöä. Periaatteessa minun tulee pitää palkkarahahanat niin tiukalla kuin säännöt sallivat, mutta onneksi firman käytäntö on kuitenkin olla reilu ja oikedenmukainen.

Tärkein tehtäväni on toimittaa palkanmaksajille tieto kuinka monesta tunnista kullekin duunarille maksetaan. Työkaluina on mm. eri työpisteiden "kellokortit" ja porttilogit, sekä työnjohtajien raportit. Otan vastaan tiedot sairastumisista, lintsauksista, sairastodistuksista yms. ja kokoan ne yhteen. Pidän kirjaa excelin avulla (tosi modernia mutta minkäs teet?) ja toimitan listat eteenpäin tietyin aikavälein. Ukkoja on sen verran että dataa kertyy reippaasti.

Minulle tietysti tullaan ruikuttamaan puuttuvista tunneista, vähennyksistä, virheistä ym. Monenlaista selitystä ja yritystä on kyllä jo tullut vastaan. Tämänpäiväisten kavereiden alkuperäiset laput olivat kuulema joutuneet vahingossa pesukoneeseen, sattumalta kummallakin! Vähän viksummat heput käyvät leimaamassa ja menevät piiloon nukkumaan tai kämpille välillä, joten niitä saa metsästää tiettyjen tilastojen avulla sen mitä ehtii.

Huomenna lauantaina on taas työpäivä, joten viikonloppu jää lyhyeksi. Töissä olen kyllä viihtynyt tosi hyvin pitkistä päivistä huolimatta.

Kommeet juoksuräpylät!

Hankittiin kummallekin uudet menopelit ja tänään testattiin ekaa kertaa. Tuntui löytyvän ihan uusia lihaksia alaraajoista. Saa nähdä pääseekö aamulla liikenteeseen. :)

Kauhun hetkiä kampaajalla

Pieni jatkokertomus Montevideon reissusta:  Harmittelin Laurille kun en ollut käynyt kampaajalla Suomessa ennen tänne lähtöä. Kun Lauri meni Montevideossa käydessämme parturiin, työn tulosta seuraillessani mietin uskallanko itsekin. Kampaaja tuhrasi Laurin hiusten kimpussa tunnin verran kysellen ohjeita minulta, mutta lopputulos oli oikein hyvä ja päätin sitten uhrautua. Kampaaja ehti saksia vasta etuhiuksiin pari sievää lovea, kun jo kiittelin naikkosta työn jäljestä ja sanoin ettei tarvitse enempää. Kampaajalta lähdimme saksiostoksille, ja siistein tukkaa peilin kanssa vähän tasaisemman oloiseksi muistellen kaiholla ihanaa kampaajaani siellä Suomen maassa... Kyllä vaan on suomalaisilla ammattitaito hallussa sitten joka alalla, tässä vasta yksi pikku esimerkki.

Montevideo

Kuvittelin etukäteen Uruguaysta parempaa infrastruktuurin osalta. Lähes joka
paikassa tähän mennessä julkiset tilat, rakennukset, tiet ym. tuntuvat oikein huutavan rahapulaa.Vietettiin viikonloppu Montevideossa ja sää sentään sattui suosimaan noin +30 kelillä.

Vanhaa kaupunkia siestan aikaan

Tunnelmallista, mutta paikoin kyllä sotkuisuus harmitti

Paikat on enemmän tai vähemmän rempallaan myöskin siis pääkaupungissa Montevideossa. Sinänsä se ei meitä haittaa, mutta oletin virheellisesti paikallisen tason voittavan esim. Ecuadorin ja Perun. Minun mielestä Quito ja Lima voittavat selkeästi Montevideon mitä tulee teiden, rakennusten ym infran kuntoon ja yleiseen siistiyteen. Myös Buenos Aires tuntui olevan aivan toista luokkaa mitä siitä nyt pikaisella silmäyksellä ehti näkemään.

Jos en ihan väärin ymmärtänyt, tuo tönö on joskus ollut E-Amerikan korkein??

Jotain särjettä tuntui nousevan. Turolla alkaa olla jo pohjaväri kuosissa.

Toisaalta Uruguayn hienoimman paikan sanotaan olevan turismiin keskittynyt Punta del Este, joten ehkä se alue nappaa myös ison osan kunnossapidon määrärahoista? 

Montevideo ei oikeastaan iskenyt millään erityisellä tavalla. Olen käynyt nyt siellä kolmesti ja viime viikonloppuna oltiin oikein ajan kanssa perjantaista sunnuntaihin. Kenties kaupunki on vain haastava tai hitaasti aukeava ja vaatii enemmän aikaa... Katsotaan! Ainakin saatiin tärkeimmät shoppailut tehtyä ja hengailtua siinä samassa.

Seurattiin jotain paikallista turnausta sataman kupeessa. Turokin pääsi pelin makuun.

Eläintarha oli surullisen huonossa kunnossa, mut eipä se lapsia haitannut! 

Iso osa vanhan kaupungin kujista oli tällaisia rapeita.

Harvinaisen sopuisa hetki saatu vangittua kameralla. 

Päivittelyä

Tänään espanjanopettajani ja lastenvahtimme teki meille oharit, mihin kuulema saamme tottua jos paikallisten kanssa ollaan tekemisissä. Huomenna seuraneitimme on tulossa taas, ilman minkäänlaista nolostumista tai anteeksipyytelyä. Tämä muuten niin kiva senorita on auttanut minua myös näissä käytännön asioissa alkuun, 4,50 euron tuntipalkallaan. Ja kyllä, maksamme hänelle hyvää palkkaa! Vielä en ole kokonaan lapsia hänen kanssaan keskenään jättänyt, kun Inka vielä aristelee outoa kieltä ja uutta kotia, mutta haaveilen jo pian pääseväni edes hetkeksi hengähtämään omaan arvokkaaseen seuraani tai vaikka pienoiselle juoksulenkille.

Lastenvahdin tekemä kaakku Incalle :)

Aamulla kahvittelimme lasten kanssa Chileläisen rouvan luona, jonka mies on samaisessa tehtaassa töissä kuin Lauri. Tehdas yhdistääkin hyvin monia perheitä täällä, toki suurin osa on ollut vielä suomalaisia, keihin olen tutustunut. Usein myös tulee käytyä kävelyllä lasten kanssa, aikaa tappaaksemme ja paikkoihin tutustellaksemme.

Kuvauksellista kävelymaastoa

Kovin pahaa kulttuurishokkia ei ole ehtinyt tulla vastaan, kun odotukset olivat kohdillaan. :D Talo on mikä on, pihassa ihana oma puutarha mutta sisältä varsin kämäinen ja vaatekaapit haisevat homeelle. Vaatteet ovatkin edelleen osittain matkalukuissa, osittain pöydillä, osittain hengarissa vähiten haisevassa kaapissa, ovet auki. Kuulema asunnon vaihtaminenkaan ei välttämättä auttaisi asiaa, sitä mieltä ovat ainakin pidempään täällä olleet. Talon sijainti on mainio, kävelymatkan päässä ranta, kauppa ja leikkipuisto. Tuo piha on myöskin niin iso plussa ettei siinä mielessä huonompaan tekisi mieli vaihtaa.

 Armas köökkimme. Huom! Tiskiharjaa ei tästä maasta löydy, tuo on aarteemme entisiltä (suomalaisilta) asukkailta.

 Muy lindo jardin!

Sitruunat ei meinaa kypsyä sitten millään.

Colonia del Sacramento

Neppailua Colonian keskustassa. Tämä on ilmeisesti Uruguayn ensimmäinen siirtokunta 1600-luvulta ja nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Mukulakiviä, vanhoja taloja, romanttisia kahviloita ym! Varsin mukava paikka viettää aikaa.

Mulla on joka toinen lauantai työpäivä ja tämä viikonloppu jää vähän lyhyeksi. Lauantaisin sentään loppuu työt jo neljältä. Sunnuntaina päästään taas pelaamaan biitsiä! Päästiin yhteen porukkaan mukaan joka pelaa 3 x viikossa. Säätieto näyttää sunnuntaille aurinkoista koko päiväksi, tarviiko sitä sen enempää suunnitella?

Viinerille?

Kuinkahan pitkään kukat pysyy puissa...

Kesäneiti

Mullekin tuollaiset oven pieleen!

Osa näistä keskustan autoista on pakko olla rekvisiittaa?

Tämä tuskin ainakaan kulkee...

"Täällä kylmempiä oluita kun exäsi sydän" Ehheh...

Onko huomenna pouta

Aamulla heräsin sellaiseen jysäykseen, että ikkunat helisivät ja kuvittelin vähintään parin naapuruston talon olevan matalana räjähdyksen voimasta. Menin hädissään katsomaan ovatko lapset sängyssään ja huomasin että Lauri oli onneksi vasta lähdössä töihin. Kun aloin kyselemään mitä oli tapahtunut, pääsi miekkonen rauhoittelemaan vauhkoa vaimoaan, että ukkonen se vain on... Oli se sitten elämäni pahin ukkonen se!  Kuulema tämmöiseen pitää vielä tottua, kun kesäaikaan on yleensä kolme- neljä hellepäivää jonka jälkeen sit sataa ja rankasti. Eipä tuo mitään, yleensä nautin ukkosen voimasta, ensi kerralla ehkä jo tiedän mikä siellä riehuu...

Joitakin tunteja myöhemmin heräiltiin uudemman kerran lasten kanssa,  ja ulko-ovella vastaan mateli tämä pikku kaveri:

Otuksen elämän seurailemiseen menikin sitten mukavasti useampi tovi lapsilla, niin olipahan sadepäivällekin piristävää tekemistä.

Tässä illalla lapset kertoilivat kaveristaan myös kotiin palaavalle isukilleen, ja selvisi lopulta sen kohtalokin: Inka selitti kovin onnessaan, että minä tappo sen! Minä räksäytin jalalla sen! :D

Kotirouvan kuulumiset

Lauri joutui työlupahakemusta varten lähtemään Montevideoon, joten työpäivä venyi normaalia pidemmäksi, vaikka se normaalikin on jo pitkä suomalaiseen makuun. Aika yh-painotteisia nämä päivät on mun kannalta, mutta onneksi ukkoset väistyi ja alkoi kelit suosimaan!

 Inka kotopuutarhassa

Pitihän se pallo hankkia, pelaamaan pääsen ensi viikolla! Tämä lähinnä lapsille.

 Vesileikit maistuu!

...ja hiekkaleikit!

Turo alkoi kävelyllä juttelemaan, että sillä on ikävä Suomeen. Nyt jo?

Nää kukkapuut on kauniita.