 |
| Pukkia odottelemassa aatonaattona. Suurenna |
Hyvää Joulua kaikille sinne Suomeen ja muuallekin! Meillä on tänä vuonna hieman erilainen Joulu kaukana kaikesta totutusta.
Ollaan nyt Costa Ricassa Zancudo Beachilla, lähellä Panaman rajaa. Kylä on pieni ja hiljainen, vaikka asuu täällä n. 500 asukkaan joukossa aika paljon erityisesti amerikkalaisia eläkeläisiä. Hiekkaranta on villi, tyhjä ihmisistä ja rannalta ei näy yhtäkään rakennusta, ainoastaan palmumetsää. Viivytään Joulun yli amerikkalaisen perheen omistamassa majapaikassa, jossa on vain 2 vierasmökkiä ja toinen niistäkin on tyhjä. Sallittiin itsellemme vähän luksusta juhlapyhiksi, majapaikka on tämän reissun aikana ylivoimaisesti tasokkain! Paikan yhteydessä on myös pieni ravintola ja he ovat luvanneet järjestää amerikkalaisen jouluaterian 24. ja 25. päivä! Ei se suomalaista ehkä voita mutta maistuu varmasti. Muuten joulutunnelmasta ei ole tietoakaan, lämpöä on +35 ja aurinko paistaa, läheiset ovat kaukana. Ei ole edes suklaata! Yritetään se puute paikata huomenna kun käydään aamulla veneellä lähimmässä kylässä, josta huhun mukaan voisi löytyä sveitsiläistä suklaata! Siinäpä siis urakkaa Jouluaatoksi! Palataan puolen päivän jälkeen, rauhoitutaan joulunviettoon ja odotetaan ilta-ateriaa.
Matka tähän kauniiseen paikkaan oli mielenkiintoinen. Matkustettiin Panaman Davidista noin 60 kilometriä tänne Zancudolle, lähdettiin aamulla liikkeelle 7:30 ja saavuttiin perille klo 15:00. Meni siis yli 7h ja kuljettiin viidellä eri kulkuvälineellä. Odotteluihin meni ehkä kolmisen tuntia joten varsinaisiin auto/bussi/taksimatkoihin meni käsittämättömät 4h 60km matkalla! En ole ikinä nähnyt missään niin surkeita teitä kuin täällä Costa Rican puolella. Heti rajanylityksen jälkeen alkoi monttuiset, joskin päällystetyt tiet. Ajaminen oli yhtä pujottelua, koska toinen toistaan isompia monttuja oli 10 metrin välein. Välillä kuopat katkaisivat tien melkein laidasta laitaan mutta aina jostain, vähintään ojanpenkasta pääsi puikahtamaan. Vastaantuleva liikenne oli aika villin näköistä, kun autot poukkoilivat kovaa vauhtia puolelta toiselle, etsien sopivaa reittiä tiellä, jossa reikää näytti olevan yli puolet pinta-alasta. Tiet huonontuivat entisestään mitä pidemmälle korpeen tultiin. Suurin osa matkasta oli hiekkateitä. Tavallisella henkilöautolla ei pääsisi mitenkään tänne asti vaan on pakko olla maasturi tai ainakin neliveto ja iso maavara. Liioittelematta hölkkäämällä olisi päässyt perille nopeammin, koska autot joutuivat kiipeilemään ja laskettelemaan kävelyvauhtia suurimman osan matkasta.
Myös rajanylitys oli kaikkein omituisin ja sekavin mitä tähän mennessä on kokenut. Rajan puolelta toiselle pystyisi kuka vain kulkemaan vapaasti ja vahingossakin. Rajalla on jonkinlainen pieni kylä ja jossain näkymättömässä kohdassa Panama vaihtuu Costa Ricaksi. Ei ole aitoja, portteja, kontrollia, ei mitään mitä voisi kuvitella! Todella hämmentävä paikka. Rajan ylittäjät joutuvat itse huolehtimaan että hankkivat asianmukaiset leimat passeihinsa - en tiedä mitä voisi tapahtua jos myöhemmin jäisi kiinni maassaoleskelusta ilman leimaa. Immigraatio ja emigraatio - "kioskeja" sai tosissaan etsimällä etsiä. Ensin löydettiin pienii luukku, jossa luki Panamasta poistuminen ja otettiin siitä leima passeihin. Käveltiin kylässä eteenpäin ja kohta löydettiin toinen luukku, jossa luki Costa Ricaan sisääntulo. Taas leimat paperiin ja näin oli virallisuudet hoidettu. Ei kerrassaan mitään kontrollia, ei edes matkatavaroita tarkasteta missään. Löysin vartijan ja kysyin mistä voisi vaihtaa rahaa. Siellä täällä kulki miehiä olkalaukkujen kanssa ja he olivat uulema rahanvaihtopisteitä. Täytyi varmistaa uudestaan vielä eri vartijalta että uskaltaako niiltä tosiaan ostaa Coloneja (Costa Rican raha), mutta niin vaan... Kaikinpuolin omituista touhua!
Täällä ollaan siis joko 26 tai 27 päivään asti ja sen jälkeen kaikki on vielä avoinna. Mahdollisesti palataan sitten taas Panaman puolelle mutta kuka tietää. Katsotaan mihin päädytään!
